keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Ongelmien ydin

Lienee parasta, että kerron enemmän ja perustellummin näkemyksestäni edellisessä eläkekysymyksen yhteydessä viittaamaani teknisen kehitykseen luonteeseen. Olen tämän näkemyksen jo esim. S24-sivuilla esittänyt.

On vähemmän kiistanalainen, mutta huonosti tiedostettu käsitys, että tiede ja tekniikka kehittyvät eksponenttiaalisesti, itseään ruokkien. Otetaan käytännön esimerkki. Moni seuraa joitakin tekniikan alan lehtiä. Jos käsiin osuu vaikkapa neljä vuotta vanha lehti, joka silloin aikanaan jäi lukematta, mutta nyt joutuu vaikkapa ajanvietteenä lukemisen kohteeksi, eikä ensin huomaa lehden päiväystä. Hyvin nopeasti huomaa, että lehdessä on jotain omituista. Sen sisältö suorastaan jo haisee vanhalla ja melkein paikoin naurattaa. Lehdessä vaahdotut uutuudet ovat selvästi jo taakse jäänyttä elämää. Jos jokin tekniikan ala on kehittynyt jollakin mittarilla, indeksillä, mitaten neljässä vuodessa esimerkiksi 25%, niin paljonko se muuttuu 16:ssa vuodessa? 4 x 25% eli 100% ?
Ei! Se muuttuu n. 144%. No, ei kovin mullistava ero. Paljonko vastaava muutos olisi 32v aikana? 8 x 25% eli 200%? Ei vaan vajaat 600% (596%, eli 1,25⁸)! Tässä on jo selvä ero. Taisi olla yksi Wiion laeista, että "lyhyellä aikavälillä ennuste usein yliarvioidaan, mutta pidemmällä aikavälillä lähes aina aliarvioidaan". Jos siis esimerkin neljässä vuodessa joku ala on huomattavasti kehittynyt, niin 32:ssa vuodessa muutos on jo niin suuri, että sen projisoiminen nykytekniikkaan mielikuvituksessaan on vaikeaa (25% verrattuna 600%).

Automaatio (robotiikka, kehittyneet tietokonejärjestelmät, tekoäly ym) mahdollistaa yhä suuremman tuottavuuden työntekijää kohti, niin teollisuudessa, pankeissa, kaupan alalla, kuin vaikkapa suunnittelutyössäkin. Kehityksen luonne on se, että monet niistä asioista, jotka ihmiselle olivat aikaisemmin helppoja, mutta koneille ylivoimaisia, alkavat olla myös koneille, ensin vain mahdollisia, sitten pian paljon helpompia kuin ihmiselle. Jäljelle jäävät, vain ihmisille sopivat tehtävät (tai osatehtävät), ovat joko hyvin vaikeita (lahjakkuutta, pitkää koulutusta ja kokemusta vaativia), raskaita, tai huonosti palkattuja palvelualan tehtäviä. Palvelualan tehtävät ovat siksi huonosti palkattuja, että useimmat palvelut eivät ole välttämättömyyshyödykkeitä, ilman niitäkin selviää.

Muistaakseni Björn Wahlroos totesi, kai viime vuonna, että n. 30% työikäisistä ihmisistä on lahjakkuudeltaan, koulutukseltaan ja kokemukseltaan sitä tasoa, että heille ei nykyisin löydy työtä, josta he selviäisivät, ja josta heille kannattaisi maksaa sellaista palkkaa, jolla nyky-yhteiskunnassa kohtuullisesti selviäsi. Tätä tilannetta kannataa ajatella, ja huomioida, että ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa vastaava prosenttiluku on 50% ja hyvin pian 70%. Eikä se kehitys siihen pysähdy. Jo nyt on täysin vakiintunut tilanne, että osaajista on valtava työvoimapula samaan aikaan, kun "pitkäaikaistyöttömille" ja vastaaville on mahdotonta löytää työtä. Syy on kuvattu edellä.

Edellä kuvattu tilanne on hyvin huolestuttava kaikilta seurausvaikutuksiltaan. Se on poliittisena kysymyksenä aivan eri suuruusluokkaa kuin näpertely muutaman vuoden eläkeikämuutoksilla. Siihen on pakko löytää kaikkien yhteisen edun nimissä todellinen ratkaisu. Ja kun siihen löytyy ratkaisu, samalla katoaa koko eläkeongelma.

Kuten aina, ratkaisu on insinööriajattelulla helppo, mutta poliitikoille niin vaikea, että sitä ei haluta ajatella ennen kuin on löysät housussa.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Eläkekeskustelu alkoi taas.

Niin, eläkekeskustelu alkoi taas. Mutta onneksi vaalit lähestyvät. Olisi luullut, että viime kevään "Kuusamon hangilla" -keskustelusta olisi opittu, että aiheen uskaltaa ottaa esille vasta heti seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Asetelma todistaa siitä, että Lahnanen ja kumppanit todella uskovat asiaansa. Kauhistuttavaa!

Tarkastellaanpa väitteita.

1. "Eläkeiän nostolle ei ole vaihtoehtoja!"

Mihin eläkeiän nostolla pyritään? Parantamaan huoltosuhdetta? Miksi? Paremmalla huoltosuhteella Lahnanen ajattelee, että kansantalouden tuottama arvo riittää paremmim tuottamattomien eläkeläisten elinkustannusten kattamiseen. Mutta millä perusteella huoltosuhteen "parantaminen" on ainoa vaihtoehto tavoitteeseen? No sillä perusteella, että hallituksen ja virastojen innovatiivinen ajattelu ei riitä pidemmälle.

Ihan maanläheiseltä insinööripohjalta parempi vaihtoehto olisi lisätä em. kansantalouden tuottavuutta: enemmän tulosta vähemmillä ihmistyövuosilla. Tällöin eläkeikää voisi jopa alentaa! Tarkoitan tietysti, ei työssä olevien hiostamista, vaan tuottavuuden parantamista teknologisella innovaatiolla, automaatiolla, robotiikalla, kehittyneellä tietojenkäsittelyllä ym. Kehitys vie tähän suuntaan muutenkin. Insinöörit tekevät sen mahdolliseksi. Mutta minkä insinöörit tekevät mahdolliseksi, sen poliitikot tekevät mahdottomaksi. Vaikka kansantalouden tuottavuus kasvaakin teknologian ansiosta, "poliitiset reaaliteetit" estävät tämän arvon muuttamisen ihmistyön verotusta korvaavaksi verotuloksi. Tämän ongelman ratkaisu ei ole insinööriongelma. Insinööri ratkaisisi tämän heti mennentullen. Mutta poliitikkojen reaaliteetit ("ahneuden humanistiset lait"), jotka eivät ole luonnonlakeja, kuten insinöörityön rajoitteet, ovat poliitikkojen innovaatotason ylittämättömissä.

2. "Jotta työikää saadaan kasvatettua, myös osa-aikaeläke on poistettava."

Tämä on niitä virkamiesaivoituksia, joissa ei ole järjen häivääkään. Luulisi jokaisen ikääntyvän työntekijän (siis nuorenkin) tajuavan, että vanhentuessaan työntekijä tarvitsee työkykynsä säilyttääkeen yhä kasvavan osuuden ulkoilua ja muuta liikuntaa sekä lepoa. Siis jos työntekijästä todella halutaan lypsää kaikki irti, niin lypsävää lehmää ei saa tappaa suhteellisella ylikuormituksella. Perusterve nykyihminen hyvinkin voisi jaksaa esim 75-80-vuotiaaksi, jos kehitetään työelämän laatua ja lisätään asteittan iän karttuessa toipumisaikaa, jonka järkevä työntekijä käyttää liikuntaan, kuntoiluun, lepoon ja virkistäytymiseen. Järkevä linja olisi alentaa osa-aikaeläkeikää esim 55v:een ja sitten asteittain, suunnitellusti, pudottaa viikottaista ja vuotuista työpanosta 20v ajan, esim 5v:n välein. Ensimmäinen pudotus voisi olla 10%-yksikköä ja seuraavat neljä 15%-yksikköä kukin. Tällä menetelmällä vähennettäisiin turhia sairaseläketapauksia oleellisesti ja saataisiin puristettua työvoimasta parhaalla hyötysuhteella viimeisetkin mehut.

Kammottava ajatus, mutta ylivoimaisen järkevä verrattuna Lahnasen ja hänen virkamiestensä ymmärryskykyvyn rajoihin.

torstai 22. lokakuuta 2009

Ahimsa ja Transhumanismi

Ahimsa on intialainen nimike väkivallattomuuden ihanteelle, joka käsittää kaikkien elävien olentojen kunnioittamisen ja siten pyrkimyksen elävien olentojen tappamisen ja muun vahingoittamisen ja kärsimyksen tuottamisen minimoimiseksi . Olen taipuvainen ajattelemaan, että ahimsan perustana on, ei niinkään erityisesti biologisen elämän, sellaisenaan, arvostaminen, kuin elämän mukana kehittyneen tietoisuuden, sielullisuuden, arvostaminen. Ahimsan henki kunnioitaa kaikkea, joissa on sielu, jonkin tasoinen tietoisuus, vaikka ei edes itsensä tiedostavaa tietoisuutta.

Olen myös taipumainen ajattelemaan, että kaikissa uskonnoissa on muodossa tai toisessa sama idea: "älä tapa", jota sovelletaan eri kulttuureissa enemmän tai vähemmän joustavasti. Kehittyneemmässä ajattelussa tämä passiivinen väkivallasta pidättäytyminen on jalostunut edelleen aktiiviseksi toiminnaksi, joka ilmenee lääketieteenä ja parantamisena, eläinsuojeluna, luonnon ja ympäristön suojeluna ja kunnioittamisena. Myös kristinuskossa, eteenkin Uudessa Testamentissa, sairaiden parantaminen on nostettu arvoksi ja ihanteeksi, joka myös näkyy antiikin kreikkalaisessa kulttuurissa Hippokrateen nimissä esitettynä lääkärintoimen ihanteena.

Transhumanismi kehittää em. ajatusrakennelmaa vielä pidemmälle. Se ottaa tavoitteeksi sairauksien ja jopa kuoleman "täydellisen" voittamisen. Monet uskonnolliset fundamentalistit saattavat pitää näitä ajatuksia vain ihmisen uhmakkaana esiintymisenä, mutta minä näen ne ahimsan johdonmukaisena toteuttamisena. Ei kuolemankaan uhmaamista ole edes kristinuskon Uudessa Testamentissa esitetty sopimattomana, koska siinä Jeesuskin suorittaa kaksi kuolleista herättämistä. Tältä pohjalta kuoleman ehdottomuuden voittamisen tavoittelu on jopa kristillinen ihanne. Jeesuksen esimerkkiähän on kristityn seurattava, mahdollisuuksien mukaan. Transhumanismi on siis ajattelutapa, ihanne, jota tukee sekä sekularistinen humanismi kuin myös uskontojen yhteinen arvoperinne.

Mutta edelleen itse pyrin korostamaan ahimsa-ajattelun perustana olevaa tietoisuuden arvostamista. Täten ahimsa voisi ulottua myös biologisen elämän ulkopuolelle, olettaen, että jossakin vaiheessa tietoisuus voi ilmetä vaikutuspiirissämme myös muussa, kuin biologisessa rakenteessa.

Yksi transhumanistisista teknologioista on kryoniikka, joka on kuoleman vallan suoraa uhmaamista pyrkimällä pysäyttämään kuoleman prosessi määräämättömäksi ajaksi, kymmeniksi vuosiksi tai vielä pidemmälle tulevaisuuteen. Tähän tavoitteeseen pyritään säilömällä pakkasnesteellä suojattu potilas nestemmäisen typen -196 asteen lämpötilassa. Kryniikalla on kaksi kovin erilaista vaihtoehtoista lopputavoitetta. Sovinnaisempi on potilaan sulattaminen, parantaminen ja herättäminen sitten, kun vaadittavat toimenpiteet varmuudella osataan. Vähemmän sovinnainen mahdollisuus on, ei niinkään potilaan biologisen elämän palauttaminen, vaan potilaan neurologisen statuksen, mielen, "sielun", taltioiminen prosessilla, joka "skännää" potilaan aivot, niiden kytkennät, "nettilistan", synaptisten päätteiden parametrien ja geometrioiden tarkkuudella. Tavoittena on, että potilaan mieli, tietoisuus, on tämän jälkeen herätettävissä joko virtuaalitodellisuuteen ja/tai robottikehoon. Tämä mahdollisuus ajoittuu kaukaisempaan tulevaisuuteen kuin ensin mainittu, sovinnainen parantaminen. Mutta jälkimmäinen, "uploading", on kuitenkin monella tapaa mielekkäämpi "lopullinen ratkaisu", virtuaalinen kuolemattomuus.

Rajoitettujen luonnonvarojen liikakansoitetussa maailmassa kryoniikan eettisyys on helposti kyseenalaistettavissa, mutta ahimsan ihanteen pohjalta kryoniikan eettiset perusteet ovat vahvat. Potilaiden säilyttäminen ei kuluta luonnonvaroja kuin murto-osan elävän, toimivan ihmisen kulutuksesta. Ahimsan ja transhumanismin ihanteen mukaisesti maailman ongelmat on eettisesti kestävällä tavalla tai toisella ratkaistava siten, että potilaiden tietoisuudelle jää mahdollisuus jatkaa olemassaoloaan. Transhumanismin loogisiin tavoitteisiin kuuluu siten esim avaruuden kolonialisointi ja universumin resulssien laajempi hyödyntäminen.