lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannuskynttilä


Juhannuskokko kuuluu perinteiseen, suomalaiseen juhannukseen, mutta jokainen mökkiläinen ei sitä rantaansa rakenna ja sytytä. Vaikka mieli kyllä tekisi. Syitä on monenlaisia, joista vähäisin ei ole paloturvallisuus. Roihuava, komea kokko levittää kipinöitä laajalle, eikä kotivakuutus taatusti korvaa vastuuttomuuden mahdollisia seurauksia.


Riskiä voi pienentää rakentamalla kokko veden päälle, mutta se on työläs vaihtoehto ja silti suuren kokon kipinät lentävät kauas.


Minun ratkaisuni on pienentää kokko jätkänkynttiläksi ja sijoittaa tämä vielä pinelle lautalle hieman etäämmäksi rannasta. Lautan rakensin vanhasta kuormalavasta, joita jokaiselle mökkiläiselle varmaan kertyy ja ne yleensä pienitään polttopuuksi. Kuormalavan lisäksi tarvitsin 100mm paksua styroksia ja peltilevyä, jota viimeksi mainittua löytyi vanhoista jämistä.



Jätkänkynttilä, oikeappisesti, on ontto, eikä mottorisahalla ristiin sahattu. Ontto, luonnonmukainen tai porattu, palaa pitempään ja pysyy paremmin kasassa palamisen edistyessä. Porasin siis keskelle 30mm pitkällä terällä viisi reikää n. 10mm etäisyydelle toisistaan, lähes pituussunnassa koko pölkyn läpi.  Lisäksi porasin kylkeen ilmanottoaukkoja n. pari kymmentä 10mm terällä, yläviistoon, niin pitkiä, että useimmat reiät lävistivät kaksi syvää, leveää palotilareikää. Kiinnitin pölkyn laudanpalasilla ja ruuveilla peltiin ja lavan lautoihin, jotta se ei kaatuisi juhannusillan veneilijöiden tekemissä aalloissa. Sytyttämiseen käytin grillin sytysnestettä.


Sytytin kynttilän rannassa, kehystin kolmella, pienellä roihukynttilällä ja hinasin 20m päähän rannasta, jonne ankkuroin sen.