Ongelmien ydin

Lienee parasta, että kerron enemmän ja perustellummin näkemyksestäni edellisessä eläkekysymyksen yhteydessä viittaamaani teknisen kehitykseen luonteeseen. Olen tämän näkemyksen jo esim. S24-sivuilla esittänyt.

On vähemmän kiistanalainen, mutta huonosti tiedostettu käsitys, että tiede ja tekniikka kehittyvät eksponenttiaalisesti, itseään ruokkien. Otetaan käytännön esimerkki. Moni seuraa joitakin tekniikan alan lehtiä. Jos käsiin osuu vaikkapa neljä vuotta vanha lehti, joka silloin aikanaan jäi lukematta, mutta nyt joutuu vaikkapa ajanvietteenä lukemisen kohteeksi, eikä ensin huomaa lehden päiväystä. Hyvin nopeasti huomaa, että lehdessä on jotain omituista. Sen sisältö suorastaan jo haisee vanhalla ja melkein paikoin naurattaa. Lehdessä vaahdotut uutuudet ovat selvästi jo taakse jäänyttä elämää. Jos jokin tekniikan ala on kehittynyt jollakin mittarilla, indeksillä, mitaten neljässä vuodessa esimerkiksi 25%, niin paljonko se muuttuu 16:ssa vuodessa? 4 x 25% eli 100% ?
Ei! Se muuttuu n. 144%. No, ei kovin mullistava ero. Paljonko vastaava muutos olisi 32v aikana? 8 x 25% eli 200%? Ei vaan vajaat 600% (596%, eli 1,25⁸)! Tässä on jo selvä ero. Taisi olla yksi Wiion laeista, että "lyhyellä aikavälillä ennuste usein yliarvioidaan, mutta pidemmällä aikavälillä lähes aina aliarvioidaan". Jos siis esimerkin neljässä vuodessa joku ala on huomattavasti kehittynyt, niin 32:ssa vuodessa muutos on jo niin suuri, että sen projisoiminen nykytekniikkaan mielikuvituksessaan on vaikeaa (25% verrattuna 600%).

Automaatio (robotiikka, kehittyneet tietokonejärjestelmät, tekoäly ym) mahdollistaa yhä suuremman tuottavuuden työntekijää kohti, niin teollisuudessa, pankeissa, kaupan alalla, kuin vaikkapa suunnittelutyössäkin. Kehityksen luonne on se, että monet niistä asioista, jotka ihmiselle olivat aikaisemmin helppoja, mutta koneille ylivoimaisia, alkavat olla myös koneille, ensin vain mahdollisia, sitten pian paljon helpompia kuin ihmiselle. Jäljelle jäävät, vain ihmisille sopivat tehtävät (tai osatehtävät), ovat joko hyvin vaikeita (lahjakkuutta, pitkää koulutusta ja kokemusta vaativia), raskaita, tai huonosti palkattuja palvelualan tehtäviä. Palvelualan tehtävät ovat siksi huonosti palkattuja, että useimmat palvelut eivät ole välttämättömyyshyödykkeitä, ilman niitäkin selviää.

Muistaakseni Björn Wahlroos totesi, kai viime vuonna, että n. 30% työikäisistä ihmisistä on lahjakkuudeltaan, koulutukseltaan ja kokemukseltaan sitä tasoa, että heille ei nykyisin löydy työtä, josta he selviäisivät, ja josta heille kannattaisi maksaa sellaista palkkaa, jolla nyky-yhteiskunnassa kohtuullisesti selviäsi. Tätä tilannetta kannataa ajatella, ja huomioida, että ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa vastaava prosenttiluku on 50% ja hyvin pian 70%. Eikä se kehitys siihen pysähdy. Jo nyt on täysin vakiintunut tilanne, että osaajista on valtava työvoimapula samaan aikaan, kun "pitkäaikaistyöttömille" ja vastaaville on mahdotonta löytää työtä. Syy on kuvattu edellä.

Edellä kuvattu tilanne on hyvin huolestuttava kaikilta seurausvaikutuksiltaan. Se on poliittisena kysymyksenä aivan eri suuruusluokkaa kuin näpertely muutaman vuoden eläkeikämuutoksilla. Siihen on pakko löytää kaikkien yhteisen edun nimissä todellinen ratkaisu. Ja kun siihen löytyy ratkaisu, samalla katoaa koko eläkeongelma.

Kuten aina, ratkaisu on insinööriajattelulla helppo, mutta poliitikoille niin vaikea, että sitä ei haluta ajatella ennen kuin on löysät housussa.