Vaalivuoden talousteema

USA:n miesten työllisyys 1971-2011

Suomen työttömyyden kehitys.

Vaalivuoden alkaessa kaivan esiin vanhan uhkakuvan. En väitä, että osaisin todistaa asetelman ja sitä kuvaavat tilastot ja differentiaalyhtälöt kvantitatiivisesti, mutta lähes päivittäin luen meediasta uutisia, jotka vahvistavat käsitystäni uhan todellisuudesta. Ovatko ihmiset sokeita, hyväuskoisia, itsepetoksen mestareita, väliinpitämättömiä, apatian lamaannuttamia vai mitä? Itse toivoisin, että joku tunnettu tohtoritutkinnon tasoinen asiantuntija tekisi kiistämättömän, kvantitatiivisen analyysin aiheesta sytyttäen punaisen hälyytysvalon koko talousmaailmaan. Jos ymmärrät asian, ota se vaalikeskusteluissa esiin! Kaksitoista teesiäni, minkä niistä voit kiistää?

1. Teknologian eri alueet kehittyvät, monet yhä kiihtyvällä vauhdilla.

Lähes jokaisella teknologian alueella on nähtävissä jatkuva kehitys. Erityisesti informaatio- ja materiaaliteknologiat kehittyvät eksponentiaalisesti, koska uudet keksinnöt helpottavat tulevia keksintöjä.

2. Teknologian kehitys kasvattaa työn tuottavuutta niin teollisuudessa kuin palveluelinkeinoissa.

Tuottavuus kasvaa, koska samaan tulokseen päästään yhä pienemmällä ihmistyövoimalla, sekä tuotantolaitteistojen investoitikulut suhteessa tuotannon arvoon ja ihmistyövoiman arvoon pienetyvät. Ilmiö on selvimmin nähtävissä teollisuudessa, jonka työllistävä vaikutus on jatkuvasti pienentynyt yli 50v ajan. Syynä tähän on vain osittain teollisuustuotannon siirtyminen halvan työvoiman maihin, joissa niissäkin teknologinen kehitys parantaa jatkuvasti työn tuottavuutta.

Myös kaupan ja muiden palveluiden toiminnoissa informaatioteknologia kasvattaa tuottavuutta yhä kiihtyvällä nopeudella. Esimerkkinä tästä ovat mm. pankkisektori ja erilaisten hyödykkeiden nettikauppa.

3. Työn tuottavuutta kasvattava teknologinen kehitys poistaa työtehtäviä ja luo uusia, mutta uusien tehtävien suhteellinen osuus verrattuna poistuviin työtehtäviin on jatkuvasti pienentymässä.

Ennen n. vuotta 1975, uusia työtehtäviä syntyi enemmän kuin automaatio korvasi vanhoja. Vuosien 1975-1995 välillä, aloista riippuen, pelin henki muuttui: uusia työtehtäviä syntyi määrällisesti yhä vähemmän. N. vuodesta 2000 lähtien lähes kaikilla aloilla tuottavuuden kasvun mahdollistama automaatio ja muut tekniset apuvälineet ovat poistaneet oleellisesti enemmän työpaikkoja kuin luoneet uusia. Suhde huononee jatkuvasti.

4. Kehittyvän teknologian luomat uudet työpaikat ovat yhä vaativampia: ne edellyttävät pidempää koulutusta, kokemusta ja yleistä lahjakkuutta. Sama koskee myös niitä vanhoja työtehtäviä, joita teknologia ei ole vielä korvannut.

Työprosessien yksinkertaisimmat vaiheet ovat pääsääntönä helpompia automatisoitavia kuin monimutkaisemmat ja ne automatisoidaan ennen vaikeampia tehtäviä. Uudet tehtävät edellyttävät yhä laajempien kokonaisuuksien hallintaa ja pidempää koulutusta.

5. Työmarkkinoille on syntynyt yhä pahempi rakenteellinen epäsuhta: samanaikainen puute osaavista koulutetuista työtekijöista ja suuri sellaisten työttömien työnhakijoiden määrä, joille ei ole mahdollista löytää tai luoda työtehtäviä, joissa viimeksi mainitulle ryhmälle voitaisiin kannattavasti maksaa sellainen palkka, jolla kohtuullisesti tulisi toimeen nykyisten elinkustannusten olosuhteissa.

Edelleen suurin osa työpaikoista on sellaisia, joihin aikanaan löytyy sopiva työntekijä ja edelleen useimmille työttömille työntekijöille löytyy aikanaan työpaikka, mutta osaavien löytäminen on yhä vaikeampaa (ja siten myös heidän suhteellinen palkkansa on nousussa). Samoin pysyvästi syrjäytyneiden, työelämän vaatimukset täyttämättömien määrä on kasvussa. Rakenteellinen ongelma ei ole pitkällä aikavälillä korjattavissa esim. paremmalla koulutuksella tai tehokkaammalla työnvälityksellä, koska sen perimmäinen syy on teknologian kehityksestä johtuva työn tuottavuuden kasvu ja työtehtävien luonteen vähittäinen, jatkuva, kiihtyvä muuttuminen.

6. Asetelma on globaali, teknologian ja talouden logiikka toimii kaikkialla samalla tavalla, vaikka tilanteen kehittymisen aikataulut eroavat taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kehittyneisyydestä johtuen useilla vuosikymmenillä.

Sielläkin, missä halpa työvoima pystyy kilpailemaan automaatiota vastaan, automaatio parantaa jatkuvasti asemiaan. Kiinastakin on jo alettu siirtämään tuotantoa vielä halvempiin maihin. Minne sitä sitten näistä viimeksi mainituista siirrettäisiin?

7. Elinkeinoelämälle on globaalilla tasolla tärkeää, että jossakin on ostovoimaisia kuluttajia. Jos oman maan kuluttajat edustavat halpatyövoimaa, jolla ei ole itsellä varaa tuottamiinsa hyödykkeisiin, on ostokykyiset löydyttävä niistä maista, joissa enemmistöllä on kunnon tulotaso eli töitä joista on varaa maksaa kulutuskyvyn edellyttämää palkkaa. Mutta tämä joukko on pienenemässä kaikkialla. Toisaalta jäljellejäävien suhteellinen ostovoima on yhä kasvussa, mutta kuinka kauan?

8. Aivan viime vuosiin asti halvempien tuotantokustannusten aikaansaama tuotteiden hintojen lasku on kompensoinut tehokkaasti työvoimasta syrjäytyneiden kokemaa ostovoiman laskua. Yhteiskunnalliset tukiverkot ovat mahdollistaneet pysyvästikin työttömien ostovoiman ja turvanneet markkinoita halpatyövoiman ja automaation tuottamille hyödykkeille. Mutta työmarkkinoiden rakenneongelma on pysyvästi paheneva: syrjäytyneiden prosentuaalinen osuus on jatkuvassa kasvussa. Asteittain hintojen jatkuva lasku menettää merkityksensä, koska mm. osa elinkustannuksista, esim asuminen, ei tule halvemmaksi.

9. Kehittyvä informaatioteknologia mahdollistaa jossakin vaiheessa (25-50v kuluessa?) tason, jolloin kenen tahansa ihmisen työpanos voidaan automatisoida tekoälyn avulla, halvemmalla, luotettavammin. Voidaan kiistellä koska tämä tapahtuu, mutta sitä kohti ollaan menossa.

10. Jo ennen ihmisen tasoisen tekoälyteknologian saavuttamista globaaleiden markkinoiden tasopaino joutuu erittäin vaikeasti korjattavaan häiriötilaan, jossa markkinoiden tuotantokykyä vastaavaa ostovoimaa ei maailmalta löydy muuta kuin pääomatuloilla elävien ja kovapalkkaisten huippuosaajien piiristä. Ja tämän pienenevän joukon kulutuskyky ja halu ei riitä ylläpitämään globaalia teknistaloudellista infratruktuuria. Seurauksena on globaali superlama, josta ei ehkä enään voida toipua. Ovatko ensimmäiset merkit jo näkyvissä? Onko esim. Yhdysvaltojen taloudellinen toipuminen turha haave? Jos USA:n ja Euroopan väestöjen kulutuskyky on pysyvästi laskevalla kurssilla, miten käy kaukoidän maiden tuotteiden markkinoiden?

11. On sinänsä hyvä asia, että ennenpitkään kaikki työ voidaan automatisoida. Mutta ennen kuin kuvattuun superlamaan joudutaan, olisi kansallisella ja globaalilla tasolla talousjärjestelmiä radikaalisti muutettava siten, että globaali ostovoima ja kulutuskyky säilyy riittävällä tasolla töiden loppumisesta huolimatta, eikä superlamaan jouduta.

12. Tämä on maailmantalouden tärkein kysymys ja kaikilla talouspoliittisilla päättäjillä pitäisi löytyä siihen ratkaisumalli.