keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kirjan ja ruusun päivä?

Kuulin juuri radiosta, että tänään vietetään "kirjan ja ruusun päivää".  Idea taitaa olla kaupallinen. Halutaan edistää kirjojen myyntiä. Siinä ei todellakaan ole mitään pahaa, mutta aina silti kaupallisuus ja kaikenlainen ajatus kulutuksen lisäämisestä hieman särähtää.


Voisihan ajatella, että kannustetaan lukemista, kirjojahan saa lainata ilmaiseksi kirjastosta ja vanhoja klassikkoja voi lukea netistä Project Gutenbergin sivuilta.


On kuulunut huhuja, että kirjojen lukeminen on vähenemässä. Tämä olisi vahinko, koska kirjoittaminen ja lukeminen ovat koko ihmiskunnan sivilisaation peruskiviä. Lukutaito on kyky rakentaa kirjoitetusta symbolikielestä päähänsä elävä malli, todellisuuden kuva. Minun mielestäni tämä kyvyn tilastollinen heikkeneminen tulee näkymään yleisenä älyllisen ajattelukyvyn laskemisena. Elokuvien katseleminen ei harjoita vastaavalla tavalla katsojan aivoja. Seuraukset voivat olla kohtalokkaista esimerkiksi kyvyttömyytenä hahmotta ja suhteuttaa maailman ongelmia.


Minä pidän tieteiskirjallisuuden ja fantasiakirjallisuuden harrastamista vielä tärkeämpänä kuin reaaliarkea kuvaavaa proosaa. Näiden alueiden lukeminen pakottaa aivot laajentamaan käsitekarttaansa.


Minun on tunnustettava, että olen itse lukenut vuosikymmenien kuluessa enemmän tietokirjoja kuin kaunokirjallisuutta, mutta aina vähintään kesälukemistona on ollut juonellista kirjallisuutta.


Jospa siis yrittäisimme jarruttaa siviilisaation rappeutumista ja jatkaa kirjoittamisen sekä lukemisen kulttuuria. Minulla on yksi oma romaani valmiina (Tonttumetsä ), kolme muuta työ alla ja lisäksi pohdiskelen mahdollisuutta toteuttaa novelli.

3 kommenttia:

  1. Minä olen kasvanut 90-luvulla, jolloin koulukirjat olivat kuvakirjoja. Valokuvien väliin oli leikelty mielivaltaisesti tekstiä tietosanakirjoista. Runollisuudesta kirjoihin kelpasi ehkä polulaarimusiikin sanat - uskonnollisuus oli tietysti kielletty. Verbaliikkaa löytyi enemmän esimerkiksi sarjakuvissa.

    Toisaalta 90-luvun alussa käsikirjoitus oli vielä merkittävä juttu useimmissa tietokonepeleissä, tv-sarjoissa tai live-roolipelaamisessa. Roolipeleissä ulkoinen visuaalinen maailma ja arjen kuvaaminen oli vain työkalu sisäisten maailmojen esittämiselle. (Niin ainakin sanottiin esim. Mirja Pyykön haastattelusta joka löytyy tämän luennon loppuosasta http://www.youtube.com/watch?v=YX0gd8j_ejQ). 1995 graafiset seikkailutpelit saavuttivat huippunsa, Blondi tuli taloon -sarjassa joku saattoi kesken saippuaoopperaa esittää pitkän selostuksen maailmankaikkeudesta. Ajan mittaan käsikirjoittamisen merkitys on vähentynyt. Esim. realityssä käsikirjoitus tehdään jälkikäteen ja todella rajoittunutta.

    Olen muuten ihan samaa mieltä lukemisesta, mutta perinteinen kirja on tylsä käyttöliittymä. Olisi helpompi aloittaa lukeminen jos olisi jokin silta arkielämän välillä. Esim. juuri roolipelit, joita en kovin hyvin tunne.

    Runeberg-projektista löytyy muuten esim. Nautiskt tidskrift -vuosikerta merenkulusta kiinnostuneille.

    VastaaPoista
  2. "perinteinen kirja on tylsä käyttöliittymä"

    Sohvalla maaten lähelle sitä pääsee tabletti, jonka paras puoli on hakumahdollisuus. Vieroksun E-kirjojen, lukuoikeuksien ostamista. Jos en saa vapaasti tallennettavaa PDF-tiedostoa, en osta. Valitsen vanhan, fyysisen kirjan. Se voi säilyä vuosisatoja. Lukuoikeus ei säily.

    VastaaPoista
  3. "Valitsen vanhan, fyysisen kirjan. Se voi säilyä vuosisatoja."

    Ehdottomasti. On mieletöntä että perinteistä sisältöä julkaistaan sähköisesti, kun maailman tulevaisuuskin näyttää epävakaalta. Yllättävän vähän lisäarvoa elektroniikasta lopulta tulee. Kaikki se on keskittynyt kaupallisuuteen.

    VastaaPoista