Maanläheinen aloitus

En osaa vielä kuin aavistella, mihin tätä blogia käytän jatkossa, mutta todennäköisesti se tavalla tai toisella sisältää ajatuksia ihmisyksilöiden, yhteiskunnan, kulttuurin, teknologian.. muutoksesta, havaittavasta, kuvitellusta tai toivottavasta, jopa pelättävästä.

Aloitan ihan omasta elämänpiiristäni, Pääkaupunkiseudulta ja siellä asuvien ihmisten liikkumistarpeesta. Parin viime vuoden aikana, eteenkin nykyisen eduskunnan ja hallituksen aikana, on pysyvästi ollut tapetilla tarve vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä. Vaikka PKS:lla on Suomen parhaat joukkoliikennepalvelut, silti täällä käytetään paljon yksityisautoja. Minäkin käytän. Syitä on monia. On periaatteessa kolme tapaa vähentää tätä vältettävää käytäntöä:
- käyttää joukkoliikennettä,
- käytää kevytliikennettä (pyörä, rullaluistimet, kävely..)
- liikkua vähemmän, asua lähellä palveluita ja työpaikkoja, omaksua vähän liikkuva elämäntyyli.

Neljäs on tietysti yhdistää kaikki edelliset. Tänään lehdessä kerrottiin, että osa Helsingin valtuustoryhmistä tähtää lipunhintojen puolittamiseen. Hyvä ajatus, vaikka tulee ehkä kalliksi.

Minä haluan kuitenkin nyt puhua listan keskimmäisestä eli lähinnä pyöräilyn edistämisestä. Pyöräilyä hyötyliikuntana (työmatkat, kauppamatkat, koulumatkat, matkat harrastepaikoille ym.) käyttävät jo sadat tuhannet PKS:lla ja kehyskunnissa asuvat. Se mihin haluan kiinnittä huomiota on, että eteenkin pitkät yhtenäiset, laadukkaat, nopeat kevyen liikenteen väylät ovat erittäin tehokkaassa käytössä. Sen sijaan huonosti toteutetut väylät ovat usein vajaakäytössä. Näiden huonosti toteutettujen väylien pahimpia vikoja ovat:
- Katkonaisuus: väylä ei jatku pitkään yhtenäisenä,
- Huono pinnoite.
- Mäkisyys
- Vaarallisia risteyksiä, joissa olematon näkyvyys.
- Epälooginen reitti, joka ei seuraa ihmisten liikkumistarpeita.

Yksi parhaista investoinneista, ei vain hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, vaan myös esim kansanterveyden edistämiseksi, olisi rakentaa PKS:lle hyvin suunniteltu nopeiden, turvallisten kevyenliikenteen runkoväylien verkosto, aivan niin kuin kehätiet ja pääväylät ovat autoille. Tarkoitan suhteellisen suoria, mäkiä karttavia (siltoja, jopa tunneleita), tasoristeyksiä välttäviä (kiihdytyskaistoja ja ramppeja myös pyöräilijöille!) pitkiä, yhtäjaksoisia, riittävän leveitä (mahdollistavat turvalliset ohitukset) pyöräteitä, joilta esim. koirankusettajilta olisi pääsy kielletty.

Tällaisia väyliä käytettäisiin etelässä ympäri vuoden, vain kolmena talvikuukautena olisi hiljaisempaa. Olen varma, että investointi maksaisi itsensä sekä rahallisesti, että elämänlaatuna, myös niille, jotka eivät itse investointia käyttäisi.