Milloin tekoäly haastaa ihmisen?

Tämä klassinen kysymys, joihin toiset vastaavat pelon tai optimismin vallassa, puhuen lähivuosista tai toiset sivuttavat asian olankohautuksella: "ei milloinkaan", on taas tullut ajankohtaiseksi sekä muutamassa äskeisessä meilikeskustelussa, että H+-verkkolehden tutkimuksessa. Siksi olen koonnut hieman omia tuoreita ajatuksiani asiasta.
Omat viimeaikaiset opiskeluni ja 1,5v takainen Nokia Workshop on Machine Consciosness, jota olin paikalla kuuntelemassa, ovat hieman muuttaneet aikaisempia käsityksiäni. Aikaisemmin arvelin asioiden tapahtuvan niin, että joskus, 15-30v kuluttua tapahtuu kerralla iso läpimurto, joka yhdistettynä sen aikakauden nykyiseen verrattuna järeään tietokonetehoon, muuttaa tilanteen kertaheitolla kapeasta, erikoistuneesta tekoälystä (joka on nyt arkista ja rutiininomaista monilla aloilla) ihmistä mahtavammaksi superälyksi. Ja hyvin pian sen jälkeen jatkuen teknologiseksi singulariteetiksi. Nyt enään pidä tätä todennäköisenä tapahtumien kulkuna.
Nyt oletan, että tällaista jyrkkää kynnystapahtumaa edeltää toinen, teknologisesti vähemmän dramaattinen, mutta muussa suhteessa hyvin järisyttävä kehitys, jota voidaan rinnastaa vaikutuksiltaan esim WWW:n käyttöönotton ja yleistymiseen. Skenaarioni on, että n.7-15v kuluessa onnistutaan kaupallisesti toteuttamaan eräänlainen "Semi-AGI", tekoäly, jolla on laajoja kykyjä oppia kohtuullisen helposti täysin uusia taitoja (joita siihen ei alunperin ole eksplisiittiseti ohjelmoitu) ja joka selviää siten samalla perusohjelmistolla uudelleen opetettuna monista työelämän ihmistehtävistä, mutta joka silti jää kognitiivisiltä kyvyiltään "heikkolahjaisen" ihmisen tasolle. ("Heikkolahjaisuus: hieman normaalia vähäisempi älykkyys (älykkyysosamäärä 70-85), jota ei vielä luokitella älylliseen kehitysvammaisuuteen.) Semi-AGI ei siis kykene laajaa ymmärrystä vaativiin tehtäviin, mutta se omaksuu kapeaa-AI:tä monta kertaluokkaa helpommin yhä uusia, rajoitettuja työtehtäviä. Ja koska useimmat työelämän työtehtävät on huolellisella suunnittelulla jaettavissa rajallista osaamista vaativiin osatehtäviin, Semi-AGI voi syrjättää suuren joukon vielä nyt automaatiolta (mutta ei usein globalisoinnilta) turvassa olevia ihmistyöntekijöitä (myös halvan työvoiman maissa).

Semi-AGI voi tulla käyttöön kahdella suhteellisen erilaisella sovellusalueella: robotiikka ja toimistoautomaatio. Robotiikassa tärkeimpänä vaatimuksena on tehokas aistitiedon, eteenkin videodatan tulkinta ja hahmontunnistus. Toimistoautomaatiossa (kaupan, hallinnon, tuotekehityksen ym. piirissä) Semi-AGI:n mahdollisuusien edellytyksenä on, että semanttisen webin teknologiat otetään käyttöön myös yritysten ja laitosten tietojärjestelmissä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki tietorakenteet ja prosessit määritellään yhteensopivia ontologioita käyttäen, joita Semi-AGI osaa soveltaa työtehtävissään ilman raskasta uudelleenohjelmointia. Molemmissa tehtävissä tarvitaan myös jonkinasteista luonnollisilla kielillä tapahtuvaa kommunikointia ihmisten kanssa. Töksähtelevä arkikielen lauserakenteiden osajoukko riittää hyvin. On täysin mahdollisuuksien rajoissa määritellä automaatiolle eksplisiittisesti esim n.20000 "mallinetta", "patternia", "templatea", jotka edustavat tavallisia, yksinkertaisia lauserakenteita sanojen taivutusmuotoinen ja niissä esiintyviä mahdollisia käsiteryhmien yhdistelmiä. Nämä mallineet on edelleen käännettävissä AGI:n sisäiselle käsitekielelle, joka voisi olla esim lojbania.
Otaksun (huom. en "usko ja väitä"), että Semi-AGI:in laajamittainen käyttöönotto on mahdollista joskus 2017-2025 välisenä aikana siksi, koska puolijohdetekniikan edistyminen mahdollistaa nyt toivottomat "brute force" -ratkaisut ja että AGI-arkkitehtuurit ovat kypsyneet jo nyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suurimman toivon asetan esim hierarkisiin hahmontunnistustekniikoihin (HTM ja sen kilpailijat) ja muihin ihmisaivojen arkkitehtuurin rakenteita (siis esim. neocortex ja hippocampus) soveltaviin ideoihin.
Ennakoin siis, että Semi-AGI on suuri teknologinen mullistus, mutta myös että se ei lyhyellä kehityksellä johda todella ihmisen suorituskyvyn ohittavaan AGI:iin vaan, että Semi-AGI:n kehitys jatkaa rauhallisen eksponetiaalisesti ainakin kymmenen vuotta ohittamatta kuitenkaan lahjakkaimpien ammattilaisten kognitiivisiä kykyjä hyvin laajojen kokonaisuuksien hallintaa edellyttävissä luovissa tehtävissä, esim AGI-kehityksessä. Semi-AGI ei siis mahdollista "rekursiivista itsekehitystä", vaikka se voikin nopeuttaa AGI:n kehitysprosessia. Mutta sitten, jossakin vaiheessa, palaset loksahtavat yhteen, ja ihmisen suorituskyky ohitetaan kerralla, isolla, useiden kertaluokkien hyppäyksellä, ehkä joskus 2025-2040 välisenä aikana. Voi olla että näin ei käy, vaan Semi-AGI muuttuu asteittain "kypsäksi AGI:ksi", mutta pidän tätä mahdollisuutta alan kehitykselle epätyypillisenä. Todennäköisemmin on olemassa jokin kynnys, jonka ylittäminen nopeuttaa kehitystä radikaalilla tavalla. Tämä kynnys voitaisiin siis ylittää esim. vuonna 2032. Vanha ennusteeni vuodesta 2027 pysyy: veikkaan, että silloin Semi-AGI:n taso on saavuttanut keskivertoihmisen kognitiivisen suorituskyvyn. Mutta keskivertoihminen ei pysty millään koulutuksella esim. luovaan AGI-kehitykseen, pääarkkitehtitasolla.
Minusta tällainen sivistynyt arvailu, epätieteellinen (semitieteellinen?), edes jotenkin perusteltu, poleeminen ennustelu on kannustettavaa. Samoin ehdottomasti toivoisiin, että yhteiskunnallisessa suunnittelussa otettaisiin vakavasti huomioon se mahdollisuus, että minä ja hengenheimolaiseni olemme ehkä edes jossakin määrin oikeassa. Kintaalla viittaaminen näin vakavissa asioissa on vastuutonta.