Yhteenvetoa kuulumisistani

Viime keväänä, siis keväällä 2011, kävi selväksi että sekä minulta että vaimoltani loppuu "työsuhdekesämokkien" käyttö. Olimme vuosien ajan hyötyneet täysillä sekä Nokian että Tapiolan henkilökuntalomamökeista. Tapiola luopui mökeistään ja minun Nokian työsuhteeni loppu kävi ilmeiseksi kun Ollilan äärimmäisen epäisänmaallisena tekona palkkaama troijanhevonen Eloppi julisti suunnitelmansa Nokian tuhoksi, mutta oikean isäntänsä Microsoftin oljenkorreksi.

Tässä asetelmassa päätimme hankkia eläkeiän lähestyessä oman vapaa-ajan asunnon. Vaikka se maksaa maltaita, oletamme, että raha säilyttää siinä arvonsa. Lisäksi, jos saamme aikaa valmistautua muutaman vuoden, mahdollisen globaalin taloudellisen romahduksen koittaessa vaikkapa Uudenmaan saaristossa voi selvitä romahduksen jälkiseurauksista paremmin kuin kaupungissa. Koko kesä meni sitten sopivan mökin etsimisessä. Aikaa kului ja bensaa ehdokkaita katsastellessa, tarjonta ei ollut kovi kattavaa!. Tarjonnan taso ja hintojen realiteetti kirkastui pikkuhiljaa. Neuvoksi muille: ei kannata hötkyillä. Etsiessä viisastuu.

Elokuun viimeisellä viikolla tärppäsi. Löysimme mitoiltaan vaatimattoman saunamökin kauniilta seudulta, kauniilta tontilta Inkoon Barösundin saaristosta. Hintaan oli juuri varaa ja plussat voittivat selvästi miinukset (tämä on tietysti subjektiivinen arvokysymys). Syksy on sitten ollut monessa suhteessa opiskelun aikaa. Olemme viettäneet joka toisen viikonlopun pidennettynä saaressa ja hankkineet mökkiin varaavan kevyttakan. Alueen isot saaret ovat kaikki sähköistettyjä, mutta suora sähkölämmitys ei kuullosta mielekkäältä, kun oma tontti tuottaa tarpeeksi puita pienen saunamökin ja mahdollisen tulevan päämökin lämmittämiseen.

Mökin varustelun (mm. porakaivovesijohtosysteemi) opiskelun lisäksi minulle uutta oli mökin mukana tullut isohko moottorivene. Ilman sen kuljetuskapasiteettia takkaprojekti olisi ollut paljon vaikeampi. Melojana tunnen lievää vieroksuntaa n. 1l/mpk kuluttavaa melulotjaa kohtaan. Lisäksi rotjakko nousee liukuun vasta niin isolla nopeudella, että sokkeloisella, kapealla, mutkaisella saaristoreitillä en uskalla ajaa liu'ussa kuin ehkä 40% venesatama-mökki-reitistä. Muu madellaan hitaasti runkonopeudella. En halua tehdä järvilehtoja.

Moni mainittu ja mainitsematon mökkiin liittyvä stressi (toivon tietysti oppivani tarpeelliset ja rentoutuvani ensi vuonna) on vienyt mehuja niin paljon, että en ole saanut mitään muuta aikaiseksi. Tietysti olen seurannut mm. Andrea Rossin ECat-projektia, demoja, lupauksia ja kiistelyä matalaenergiaydinreaktorin uskottavuudesta. Jospa tuosta tulisi lopulta jotakin!

Onko kesämökkeily epäekologinen elämäntapa? Voi olla, joissakin tapauksissa, riippuu mihin verrataan. Ainakaan kaukomatkailuun verrattuna se ei ole. Paljon on kiinni siitä, kuinka kaukana mökki on (siis matkoihin kuluvat luonnonvarat), lisäksi kuinka usein matkaa tehdään. Toinen tekijä on mökin oma energiankulutus. Molemmat voi saada pieneksi. Oletan, että eläkkkeellä olon koittaessa vietämme niin paljon aikaa mökillä, että matkustaminen jää vähemmäksi. Lisäksi haaveilen, että matkat tekisimme ainakin osan vuotta veneellä (tietysti purjeveneellä) Espoon ja Inkoon välillä. Haaveilen purjekatamaraanin suunnittelemisesta ja rakentamisesta. Sen avulla matka voisi mennä yhdessä päivässä ja jo matka olisi "lomailua" toisin kuin masentava autossa istuminen.

Lisäksi tavoitteena on monin tavoin parantaa mökillä asumisen omavaraisuutta, mutta näiden suunnitelmien toteuttaminen vie vuosia. Toivottavasti maailma pysyy vielä jonkin aikaa pystyssä.

Mutta nyt on edessä lyhyt talvi, mökki on kylmillään, ja minulla on aikaa pohdiskella, ehkä edistääkin mm. kognitiivisen robotiikan suunnitelmia. Oletan, toivon, että saan pian kenkää Accenturelta, kun pahin hätä Nokian Symbian-hommien kanssa hellittää. Sitten on aikaa tärkeämpiin, hyödyllisempiin hommiin.