- Oletan, että tietoisuus voi syntyä fysikalistisessä järjestelmässä, kuten biologisissa aivoissa tai binääriteknologiaa käyttävässä tietokoneessa, emergentillä tavalla. Tavallaan mitään ulkoista tietoisuutta, ei-aineellista sielua, ei tarvita. Siis tavallaan.
- Toisaalta pidän mahdollisena, että tietoisuudella on ei-paikallinen, nonlocalic, ilmenemismuoto, vastaavalla tavalla kuin kvantti-imiöillä, jotka ikäänkuin siirtävät tietoa objekteilta toisille ilman fysikaalisia voimia tai vastaavia.
Pyörittelen näitä asioita kirjoissani, jo Tonttukirjassa, mutta lisää seuraavassa, viimeistelyvaiheessa olevassa kirjassa. Koen, luonnollisesti, asiat hyvin vaikeiksi. On ilmeisesti luovuttava siitä vaatimuksesta, että näitä hypoteeseja voisi testata luonnotieteellisin menetelmin laboratoriossa (onko näin?), mutta se vaatimus minun on itselleni asetettava, että esittämäni ja omassa päässäni pyörittelemä kokonaiskuva on kohtuullisen looginen.
Jos siis sekä biologiset aivot tai binäärinen tietokone saavuttavat jonkinlaisen tietoisuuden tason (ovat tietoisia itsestään osana ympäristöään, niillä on jonkinlainen maailmankuva), silloin ne myös luovat ei-paikallisen tietoisuuden kentän. Informaatiolla itsellään on jotenkin ei-paikallinen luonne, kuten kvantti-ilmiöt, eteenkin kvanttikietoutuminen viittaa.
Oletan siis, että fysikalistisen tietoisuuden synty on seurausta joko biologisesta evoluutiosta, jota voidaan prosessina matemaattisesti mallintaa tai sitten insinööritieteiden harrastamisen tuloksena tekoälyn muodossa toteuttaa. Nämä kaksi emergenttiä tietoisuutta eivät vaadi (ehkä?) minkäänlaista kaukovaikutusta siinä muodossa, että ei-paikallinen tietoisuuden kenttä, "tietoisuuden aaltoyhtälö" romahtaa biomassaan tai laitteeseen ja tekee ne tietoisiksi. Juuri tämä väitteeni on ahdistaa minua.
Jos fysikalistinen emergentisti tietoiseksi tullut laite luo kaikkeuteen ei-paikallisen informaatiokentän (kuten kevyin perustein oletan), miten tämä kenttä ei vuorostaan vaikuttaisi toiseen suuntaan, edistäisi jollakin tavalla fysikalistisen järjestelmän tietoiseksi tulemista. Tätä olisi esimerkiksi biologisten olentojen sielunvaellus. Hankittu karma, informaatio, hakee itselleen uuden kehon ja jatkaa kiertoaan.
Voisivatko nämä kaksi ilmiötä, spontaani, emergentti tietoisuuden käynnistyminen, toisaalta mielen inkarnaatio ei-paikallisesta, ei-ajallisesta kentästä fysikalistiseen kehoon (eläin tai tietokone) yhtä aikaa, toisiaan täydentävinä, mitalin kahtena puolena, olla loogisesti mahdollisia? Jos ei, niin miksi ei?
Tekstit
Minusta olisi aika outoa, jos kaiken voisi testata laboratoriossa, hajoittaa osiin, ajatella järjestelminä, ja luokittella kategorioihin. Tai edes puhua kaikesta.
VastaaPoistaJoskus on sanottu, että vasta impressionismi on varsinaista taidetta. Siinähän maailma käsitetään yhtenäisenä möykkynä, jonka havainnot ovat uniikkeja eri paikoissa, eri hetkillä.
Basic-ohjelmoija näkee ongelmat yhtenä suurena möykkynä. Ehkä se myös luo idean täydellisestä tietokoneohjelmasta, vaikkakin sen toteuttaminen on kai illuusiota, koska spagettikoodin monimutkaisuus kasvaa nopeasti.
Siispä, jos kvantti-ilmiöt ovat jonkin suuren jäsentämättömän ohjelman tuotosta, niin ainakaan ei se kuuluisa toinen ohjelmoija (insinööri) voi ymmärtää sellaista koodia. Atomit ja alkuaineet ovatkin sitten kuin olioita. Niitä evoluutiokin voi nähdä.
Voisi verrata uskontoihin. Monoteismissa jumalaa ei tarvitse purkaa osiin. Sitä vastoin luonnonuskonnoissa lienee yleisempää, että henkimaailma on jakaantunut osiin. Jos Tapio Puolimatkan väite siitä, että:
Tieteellisen vallankumouksen keskeiset toteuttajat 1500–1700-luvuilla tekivät tieteellistä tutkimustaan sen uskon varassa, että äärettömän älykäs, kaikkitietävä ja kaikkivaltias Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden.
...pitää kaikkaansa, niin pitäisikö kvantti-teoriassa olettaa vielä älykkäämpi suunnittelu.
Toistaiseksi hyväksyn rinnakkain sekä virallisen tieteellisen konsensuksen mukaisen emergentin, lokalistisen tietoisuuden sekä sen mahdollisuuden, että tietoisuus voi olla olemassa ei-lokaalisessa, holistisessa tilassa, jopa tietoisena maailmankaikkeutena, kosmisena tietoisuutena.
PoistaOn aivan toinen kysymys sitten, mikä on suunnittelijan, luojan osuus. Voi olla, että panteistinen maailmankaikkeus ei tarvitse siitä erillistä luojaa. Tämä ei tietenkään ole ristiriidassa panenteistisen mallin kanssa, jossa on vielä olemassa kaikkeuden, ajan ja avaruuden ulkopuolinen toimija, kuten esimerkiksi simulaatioargumentissa. Tätä kysymystä en aio ottaa kirjoihini mukaan, resurssit, oma ymmärrys ei riitä, niin että loogisuus edes jotenkin vielä säilyisi.