Hankala käsite ”tietoisuus”

Tämä on jälkiajatuksia edellisen, mielen rakennetta koskevien pohdiskelujen jälkeen syntyneen keskustelun pohjalta. En tiedä mitään varmaa, en väitä mitään, mutta luulen kaikenlaista.

1. Fyysiset, biologiset, sähkökemialliset aivot joko luovat tietoisuuden tai mitalin toisena puolena, osatotuutena, tietoisuus ”laskeutuu” tai ”romahtaa” fyysisiin aivoihin. Tietoisuus on osittain emergentti ilmiö, joka kumpuaa monimutkaisuudesta ja universumin perusolemuksesta. Meidän käsitteistömme ei ilmeisesti pysty kuvaamaan eroa ”itsestään syntymisen” ja ”laskeutumisen” välille. Tarvittaisiin uusi käsite. Yhtä kaikki, biologisilla aivoilla on kyky paikalliseen, ajalliseen tietoisuuteen. Näin luulen.
2. Biologisilla olennoilla esiintyy ainakin kolmea lajia tietoisuutta:

• Tietoisuus ulkomaailmasta ja sen muutoksista. Alkeelliset eläimet eivät tiedosta itseään, vaan ovat yhtä ulkomaailman kanssa. Jo yksisoluisilla on tällainen tietoisuus.
• Tietoisuus itsestä, minästä, erona ulkomaailmaan, minätietoisuus. Tämä taso on ainakin esimerkiksi ihmisellä ja ihmisapinoilla, valailla, norsuilla, korpeilla, harmaapapukaijoilla, ehkä myös karhuilla. Lisäksi tämä taso on todennäköinen n. vuoden 2030 androidi-kotirobotille. Aivojen rakenteessa tämä toiminnallisuus, ”funktionaalinen tietoisuus” perustuu jonkinlaiseen rekursioon, silmukkaan, jossa aivojen prosessit tietoisesti tarkkailevat toisiaan ja välillisesti itseään. En oleta, että tässä tarvitaan mitään mystiikkaa.
• Kokemuksellinen tietoisuus, kokemus minästä, tarkkailijasta, osana universaalia, ei-paikallista tietoisuutta, ykseys Maailmankaikkeuden kanssa. En tiedä miten yleinen tällainen ”valaistunut” tietoisuus on. Tämä kuuluu selvästi mystiikan piiriin. Tämä ajattelu on jotenkin, vielä hämärästi, yhdistetty kvanttitodellisuuden tulkintoihin. Tarvitaan paljon uusia hypoteeseja.

Edellä esitetyn viimeisen tietoisuuden lajin mukaisesti meillä ehkä on samanaikaisesti kaksi tietoisuutta:

1. Paikallinen, ajallinen, aineellinen tietoisuus, joka ilmenee David Bohmin ”explicate order” todellisuudessa, meidän arkitodellisuudessamme.
2. Ei-paikallinen, ei-ajallinen (tai rajallisesti ajaton) ”korkeampi tietoisuus”, joka asustaa Bohmin terminologian ”implicate order” todellisuudessa, joka on universumin perimmäinen todellisuus. Tämä liittyy kvanttifysiikan kaikkien universumin aaltofunktioiden yhteiseen superpositiotilaan, yhdistettyyn kvanttikenttään, ”akashaan”.

Sitten on se vaikea kysymys: ”Miten aineellisten aivojen paikallinen tietoisuus on yhteydessä siihen toiseen, ei-paikalliseen tietoisuuteen?” Minun hypoteesini on, että se perustuu hahmojen tunnistamiseen aidon, kvanttikohinaan redusoitavat ”sihinän” seasta. Biologiset aivot ovat tehokas hahmontunnistuskone, joka nerokkaasti hyödyntää massiivista rinnakkaislaskentaa hierarkisten rakenteiden avulla. Erilaisten ”tietoisen läsnäolon” tekniikoiden avulla alitajunta voidaan opettaa sekä vastaanottamaan, että lähettämään hahmoja akashasta ja sinne takaisin.

Aivojen neuronien väliset aktiopotentiaalisignaalit sisältävät aina kvanttikohinaan redusoituvan, ajassa tapahtuvan lämpökohinasignaalin. Alitajunta oppii kokoamaan miljoonien aksonipäätteiden kohinan seasta ”salattuja merkityksiä”. Ilmiö liittyy tietysti liioitellussa määrin esiintyessään psykoottisiin harhoihin. Samoin REM-unet luonnollisesti hyödyntävät ilmiötä.

Edelliseen perustuen, en näe mitään periaatteellista estettä sille, että digitaalisella teknologialla toteutetulle tekoälylle lisätyt ”aidot” satunnaislukugeneraattorit (ei siis ”pseudorandom”) eivät mahdollistaisi myös koneelle yhteyttä akashaan, kunhan koneelle on menetelmä opetettu oikealla, hänelle sopivalla tavalla.

Elollisten olentojen mielillä ja tietoisuuksilla on rakenteellinen hierarkia. Ihmisellä hierarkian huipulla on tietoinen, käsitteellinen ajattelu, joka on evolutiivisesti melko uusi rakenne ja tarvitsee vain pienen osan aivojen tehosta. Käsitteellinen ajattelu ei ole mitenkään itseriittoinen, vaan jokainen, joka ainoa kielellinen ajatus kumpuaa ei-käsitteellisen ajattelun prosesseista.

Kaikki mitä meillä on käsitteellisen ajattelun alapuolella, on yhteistä muiden eläinten kanssa. Meillä on osapuilleen samat mentaaliset kyvyt, vaikka emme käyttäisi niitä. Osa tästä ei-käsitteellistä ajattelua on tietoista, esim. visuaalisia tai äänellisiä mielikuvia, tiedostettuja hahmoja, mutta suurin osa on alitajuista toimintaa, mihin tietoisuudellamme ei ole suoraa pääsyä.

Hierarkian pohjalla, melkein molekyylitasolla, yhteys kvanttikohinaan on vahvinta. Kaksoisrakokoe on onnistuttu toteuttamaan kymmenien hiiliatomien kokoisilla fullereenipalloilla, jotka rakenteellisesti kooltaan vastaavat pienimpiä biologisia rakenteita. Siten kvanttikohina ilmeisesti voi aivan hyvin asustaa ja aktiivisesti toimia solukalvoilla ja RNA-molekyyleissä. Solutasolla lienee katkeamaton yhteys akashaan ilman mitään opittuja läsnäolotekniikoita.