keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Itsenäisyyspäivän aamuna

Oli itsenäisyyspäivä, kuudes joulukuuta. Kello oli tasan 9:00 aamulla. Mäntyniemen lippu oli hetki sitten nostettu salkoon. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli vielä kerran lukaissut läpi tulevan puheensa ja lopettanut aamiaisensa nauttimisen. Eteisessä kopisi lattia. Pääministeri Juha Sipilä astui sisään Mäntyniemeen.

"Huomenta Sauli! Tulin ihan seuraamaan paikan päältä puhettasi. Anteeksi, että saavuin niin ajoissa. Häiritsenkö?"
"Huomenta Juha! Et vähääkään! Tervetuloa. Lähdetään yhdessä haukkaamaan pikkuisen raitista ilmaa ja juttelemaan."
"Mennään! Siellä leijailee kivasti kevyitä lumihiutaleita."

Presidentti ja pääministeri astelivat meren rantaa myötäilevää ulkoilutietä verkalleen kohti Seurasaarta ja turvamies seurasi hieman kauempana, juuri sen verran, että ei kuullut mahdollista keskustelua.
Miehet pysähtyivät katsomaan samaa kuin mitä eräs kolmaskin mies rannassa. Jäähileiden seassa, hieman kauempana, kauhoi vauhdikkaasti yksinäinen, kovakuntoinen meloja, Rauli R. erästä vuoden viimeisistä lenkeistään, vesi roiskuen melan lavoista. Pian kaikki Lauttasaaren pohjoispuoliset vedet peittyisivät jääkuoren alle. Meloja katosi näkyvistä Seurasaaren sillan toiselle puolelle.

Presidentti puki tunteensa sanoiksi:
"Suomi on hieno maa. Niin kaunista ja kylmää, mutta meille kaikille niin tuttua ja kotoista!"
"Niin, ja sinä sanoit viime viikolla ihan oikein, että Suomi on hyvä maa elää!" säesti pääministeri."

Rannassa selin seisova, parrakas ja muutenkin hieman metsittyneen näköinen "kolmas mies" käänsi päänsä ja kommentoi:
"Suomi on todella kaunis maa ja monille hyvä valtio elää, minullekin. Mutta juhlapuheessa minä en kyllä alkaisi elvistellä tuolla asialla! Minä olisin hiljaa sellaisesta niin kauan kuin meillä on pitkiä leipäjonoja, tuhansia asunnottomia sekä huonosti kohdeltuja ja heittelle jätettyjä vanhuksia sekä lisäksi muita ilman omaa syytään syrjäytyneitä."

Turvamies siirtyi lähemmäksi tarkkaillen karvanaaman jokaista liikettä ja elettä. Presidentti katsoi kommentoinnin koskevan itseään ja vastasi.

"Olette kyllä aivan oikeassa. Nuo olivat hyviä esimerkkejä sellaisista suurista haasteista, jotka meillä on vielä edessämme."

"Herra presidentti. Minua ei tarvitse teititellä. Kutsukaa vaikka Jussiksi. Miten noihin haasteisiin sitten aiotaan vastata eri tavalla kuin mitä viime vuosina on menetelty, huonolla menestyksellä?"

Sipilä katsoi, että nyt kysymys oli osoitettu hänen tontilleen ja puhui.

"Kuulehan Jussi! Kai sinä ymmärrät, että noiden ongelmien ratkaiseminen vaatii mittavaa talouskasvua?"

"Herra pääministeri. Minä olen vain osittain samaa mieltä. Talouskasvu on monen mutkan takana, eikä sitä ole aikaa odottaa. Ongelmat voidaan ja ne täytyy hoitaa jo ennen sitä. Siihen on konsteja. Ensimmäiseksi on jaettava oikeudenmukaisesti ne resurssit, jotka maa ja sen elinkeinoelämä nyt tuottaa. Siitä riittää kyllä kaikille tarpeeksi, jos asenteet ovat kunnossa."

"Tuollainen uusjako vaarantaisi vakavasti sen edellä viittamani kasvun, yrittäjien ja sijoittajien motivaation. Turvallisin tapa kasvattaa resursseja on se, että me kaikki teemme enemmän töitä, pidempiä työviikkoja, pidempiä työuria ja parannamme siten yritysten kilpailukykyä. Täsmälleen siihen me KiKy-sopimuksella pyrimme!" sanoi Sipilä.

"Olen jälleen eri mieltä, herra pääministeri. Työtä tehdään tunneissa ja vuosissa jo aivan tarpeeksi. Olisi aika panostaa laatuun: työn laatuun, tuottavuuteen ja tuotteiden laatuun. Robotiikka, digitalisaatio ja tekoäly tuovat todellista kilpailukykyä, jos niihin uskalletaan sijoittaa harkitusti ja huolella toteutettuna. Jos näistä sijoituksista tingitään ja lähdetään kilpailemaan halpatyövoimapolitiikalla, ollaan ajamassa rotkoon, tai suohon, miten sen nyt ilmaisisi. Korkean teknologian maissa, ja jopa muuallakin, ihmistyövoiman tarve ja osuus väistämättä putoaa. Olisi typerää alkaa taistella tätä kehitystä vastaan. Olisi viisasta suunnitella koko yhteiskunta sopeutumaan tähän uuteen tilanteeseen. Työuria on mieluimmin lyhennettävä."

"Kovaa puhetta, herra Jussi! Onko sinulla suurempaa ymmärrystä kuin kansantalouden parhailla asiantuntijoilla? Miten sinä itse asiat ratkaisisit?"

"Onneksi en ole yksin ajatusteni kanssa. Hallituskin voisi laajemmin kuunnella muitakin asiantuntijoita kuin heitä, jotka vahvistavat vanhaa, viime vuosituhannen uskoa. Ehdottaisin vaikka Risto Linturia, yhtynä monista. Minä poistaisin paljon turhia, vanhentuneita normeja, jotka hidastavat kehittyneen teknologian ennakkoluulotonta käyttöönottoa. Minä toisin robottirekat ja kuljettajattomat taksit mahdollisimman nopeasti Suomen maanteille. Minä sallisin robottihelikoptereiden, droidien, tehokkaan käytön pienen tavaran jakelussa. Minä edistäisin kehittyneen tekoälyn käyttöä hallinnossa kaikilla tasoilla, erityisesti korkeimmilla. Minä poistaisin kokonaan veron palkkatulolta, siten että työntekijät saisivat edelleen vanhan nettopalkkansa. Tuloveron ja sotumaksujen osuus siirtyisi osaksi yritysten veroa. Tyypillisessä tilanteessa kumpikaan, ei työntekijä, eikä yritys häviäisi mitään. Minä mahdollistaisin, Björn Wahlroosin ajatusta mukaillen, työnantajalle maksaa pientä palkkaa sellaisesta työstä, josta ei kannata maksaa korkeaa palkkaa, ottamalla käyttöön joko negatiivisen verotuksen tai mieluimmin yleisen perustulon. Tämä ratkaisu myös turvaisi yritysten kotimarkkinoiden tarpeen kuluttajien ostovoiman säilymiseksi. Samalla se vähentäsi turhaa ja hyvin kallista byrokratiaa sosiaaliturvan alueella."

"Sinulla on villiä ajattelua, joka ei kuullosta kovinkaan realistiselta. Mehän jo toisin aiommekin kokeilla perustuloa, mutta se on kallis kokeilu. Miten sinä rahoittaisit perustulon?"

"Siihen on vain yksi toimiva ratkaisu: Minä muuttaisin koko rahan kierron erilaiseksi. Keskuspankki maksaisi perustulon keskuspankkilainana, eli kutsutaan sitä nyt vaikka paperittomaksi setelirahoitukseksi. Raha kiertäisi yrityksille vastineena kuluttajien ostamista hyöhykkeistä. Sitten verottaja keräsi sen yrityksiltä ja tilittäisi takaisin keskuspankille. Laina nollaantuisi, talous pyörisi, deflaation peikko juoksisi takaisin sinne mistä tulikin. Eikä oli suuri ongelma, jos kierrossa tulisi hieman hävikkiä. Rahojen katoaminen veroparatiiseihin jo tänä päivänä on suurempi ongelma. Miksi talousrikosten tutkimisen resursseja leikattiin? Kenen etua sillä ajettiin?"

"EU kieltää Suomen keskuspankilta tuollaisen setelirahoituksen euroalueella. Vain EKP itse voisi sellaista tehdä, ainoastaan teoriassa."

"Tiedän hyvin! Seuraavaksi minun ratkaisuuni kuuluukin eurosta ja koko EU:sta eroaminen. Siinäkään ajattelussa en ole yksin. Kysykää vaikka Paavo Väyryseltä! Hän osaa teidän omalla kielellänne perustella sen omista lähtökohdistaan, jotka eivät kaikki mätsää minun ajatuksieni kanssa."

"Haluaisitko sinä että, Suomi eristyisi takapajuiseksi Impivaaraksi?"

"Tuo kysymys oli kyllä surkea olkinukke. Hävetkää, herra pääministeri! Minä en halua eristäytymistä, vaan demokratian syventämistä ja kaiken yhteistyön tapauskohtaisesti perustumista vapaaehtoisiin sopimuksiin. Verratkaa vaikka Sveitsiin! Minä haluan Suomeen vastaanlaisen yhteiskuntajärjestyksen. Sveitsi ei ole mikään Impivaara, vaikka ei kuulu EU:hun. Pyydän anteeksi, en halua loukata, mutta valta turmelee, aina. Siksi liikaa valtaa on leikattava. Suomi on jaettava vaikkapa aluksi 30:een itsenäiseen kantoniin, hieman maakuntia pienempiin. Eikö tämä ole periaatteessa keskustalaista ajattelua vietynä hieman pidemmälle? Suomen keskusvaltiosta tulisi "yövartijavaltio", ei hallitusta, ei eduskuntaa, lähinnä vain virkamiehiä ja heitäkin vähän, tekoäly apunaan. Ehkä voisi kuitenkin olla presidentti, nykyisenlainen. Jokaisella kantonilla olisi oma perustuslakinsa, omat ratkaisunsa omien asioidensa hoitamiseksi, oma parlamentti, paljon suoraa demokratiaa. Sveitsi on todiste, että maa voi näillä eväin olla menestyä."

"Huh, mitä scifiä!" sanoi presidentti Niinistö.

"Saattaa se ehkä siltä kuullostaa, jos omat ajatukset pyörivät aina vanhoja uria, mutta niiden vähempiosaisten ja kaltoin kohdeltujen ongelmat, elämisen laatu, pitäisi saada korjattua. Vanhat konstit eivät todellakaan enää tällä vuosituhannella toimi. Kansalaisten pettäminen on alhaista. Työurien pidentäminen on hyvin, hyvin huonosti mietitty ratkaisu, joka ei tule toimimaan. Olisi parasta alkaa ideoida ajoissa, puhtaalta pöydältä, avoimin mielin, ennen kuin on myöhäistä! Mukavaa iltajuhlaa koko eliitille!"

"Kiitos keskustelusta, hyvää jatkoa sinulle. Oli virkistävää kuunnella. Huh-huh mikä hörhö!"

Tasavallan presidentti ja pääministeri turvamiehineen kääntyivät Seurasaaren sillalle. Parrakas äijä, Jussi, lähti kävelemään oikealle kohti Meilahtea.