Toinen romaani on vahvasti tulossa

Sain eilen peikkoaiheisen, toisen tieteisfantasiaromaanini nollaversion kirjoitettua loppuun. Tarina on siis kokolailla lukkoon lyöty. Edessä on kuukausia kestävä hiominen, toivottavasti esilukijoiden avulla.


En ole vielä päättänyt teoksen nimeä. Ihan ensimmäisissä versioissa oli "Metsä ja Maailmankaikkeus", mutta nyt se kuullostaa hieman ontolta ja teennäiseltä. Tällä hetkellä takakansitekstissä kirjan nimeksi mainitaan "Korpimetsän dryadi", mutta se voi vielä muuttua, varmaan muuttuukin.

Takakansi

"Korpimetsän dryadi" kertoo pikkutytön ja peikkojen ystävyydestä, jonka avulla suuretkin ongelmat lopulta ratkeavat. Tarina on tieteisfantasia, aikuisten satu, sijoittuen ajallisesti 1950- ja -60-luvuille, samaan todellisuuteen kuin suunnilleen nykyaikaan sijoittuva ensimmäinen kirjani ”Mökki Tonttumetsän rannalla”. "Korpimetsän dryadi" ei ole koko pituudeltaan aivan yhtä lämminhenkinen, vaan tapahtumat ja kokemukset ovat ajoittain melko vaikeita ja synkkiäkin.

Kun tontut ovat toinen ihmislaji, niin peikot ovat homininilaji, "neljäs simpanssi" (kolme muuta ovat simpanssit, bonobot ja ihmiset). Peikkojen suku erkani muista hominineista (simpanssien esi-isistä) pian sen jälkeen kuin ihmisten esi-isätkin ja kehittyi eri suuntaan, asuttaen ensimmäisenä hominininä pohjoiset havumetsät ja kutistuen pienen kissan kokoiseksi, mutta kahdella jalalla käveleväksi, laajojen alueiden älykkäimmäksi olennoksi ennen ihmisten saapumista.

Itse pidän kirjaa juonellisesti onnistuneempana kuin tonttukirjaa. Tarina on muodostaa yhtenäisemmän kokonaisuuden. Tämäkin kirja on "kehitystarina". Kohteena on muutos kuusivuotiaasta pikkutytöstä 20-vuotiaaksi naiseksi. Elämä ja kehitys tapahtuu poikkeuksellisissa olusuhteissa, suomalaisessa metsässä, luonnon armoilla. Voidaan tietysti aiheellisesti kysyä, onko minulla edellytyksiä käsitellä tällaista teemaa, mutta ainakin olen kokenut, ja edelleen koen, vahvasti isällisiä tunteita tarinan tyttöä kohtaan ja myötäelänyt hänen vaihtelevia vaiheitaan.

Jos joku edellisen kirjan lukijoista tunsi itsenä vaivautuneeksi sen teoksen sisältämästä "eroottisesta" sisällöstä, niin voi lohduttaa, että tästä uudesta kirjasta vastaava aihepiiri lähes kokonaan puuttuu.

Harkitsen vakavasti koettavani maalata kirjaan kansikuvan, ainakin teen yrityksen. Kirja+kansikuva edustaisi kokonaisvaltaisempaa taidekäsitystä. Tonttukirjan kannessa harrastin vain kuvankäsittelyä.

Esikoisromaanini on painossa

Noin viiden kuukauden oikoluku ja hionta on ohi. Esikoisromaanini  Mökki Tonttumetsän rannalla on painossa. Odottelen jännittyneenä koevedosta. Oletan, että kuukauden kuluessa kirja on halukkaiden tilattavissa nettikaupasta. Tästä kerron lisää sitten aikanaan. Kirja kansikuva on tällainen:

Takakannen teksti on tällainen:

”Mökki Tonttumetsän rannalla” on lämminhenkinen, romanttinen tieteisfantasia, aikuisten satu. Teos tavoittelee tasapainoa älyllisyyden ja naivismin välillä sisältäen asenteellisuutta sekä epäsovinnaista näkemyksellisyyttä. Sen tieteisulottuvuus liittyy lähinnä biologiaan ja lääketieteeseen. Vastaavasti fantasiaulottuvuus liittyy kosmologian ja kvanttifysiikan kvasitieteellisiin tulkintoihin, erityisesti tietoisuuden olemukseen ja panpsykismiin. Kirja arvailee tieteiskirjallisuuden tunnetusti vaikeinta ennustuskohdetta, eli lähitulevaisuutta. Tapahtumat alkavat kevättalvella 2012 ja ulottuvat kesään 2028.

Tarina lähtee siitä olettamuksesta, että tontut ovat todellisia. He ovat pienikokoinen, toinen ihmislaji. Heitä elää edelleen metsätonttuina etenkin Länsi-Uudenmaan alueella, saaristossa. Jos näin on, niin minkälaisia he voisivat olla ja mitä voisi tapahtua, kun teini-ikäinen nuorimies tutustuisi heihin?

Tarina keskittyy Inkoon saaristoon, Barösundin alueelle. Maantiedettä on hieman muutettu, liitteenä on kartta. Tapahtumien keskusta, fiktiivinen Tomteskogin saari sijaitsee suunnilleen Grundsön paikalla, mutta on suurempi.

Olen aloittanut kirjoittamaan toista kirjaa "Duyungin mieli" ja kirjasta on suunnilleen 1/3 kirjoitettu, siis aika karkealla tasolla, ilman hiomista. Tästä kirjasta tulee hyvin erilainen. Siitä tulee eräänlainen juonellinen robotiikan oppikirja, siis ei kovin laajalle lukujakunnalle tarkoitettu. Tämän kirjan laitan nyt hieman hautumaan, tauolle, koska sisältö on kirjoittajallekin vaikeaa.

On hyvin mahdollista, että joskus ensivuoden puolella aloitan kirjoittamaan kolmatta kirjaa, joka on hieman muistuttaa tonttukirjaa, mutta valottaa tällä kertaa suomalaisten peikkojen olemusta, joihin tonttukirjan loppupuolella vihjaillaan. Kertomus ajoittuu 1950 ja -60 luvuille ja päähenkilö kuluu minun omaan ikäluokkaani, suurimman osan tarinaa lapsi, pikkutyttö.  Minun peikkoni eivät ole kissaeläimiä, kuten Johanna Sinisalon peikot vaan ihmisapinoita, kaukaisempaa sukua meille kuin tontut. Jos ihminen on kolmas simpanssilaji, niin peikot ovat neljäs. 

Tarina on jo suurin piirtein mielessäni valmis.