Uusi ilmiö globaalissa liiketoiminnassa

Elon Musk Dragon2 aluksessa. http://uk.businessinsider.com

Suomessa on aika huonosti uutisoitu sitä, että avaruusliiketoiminnassa eletään parhaillaan huimaa nousukautta. Kuumimmassa tilanteessa on satelliittien laukaisuihin liittyvä bisnes. Vuotuisten laukaisujen määrä on selvässä kasvussa. Venäjä johti vielä viime vuonna, mutta tilanne on muuttumassa. On muistettava, että liiketoiminta ei ole kansallista pullistelua vaan tulokseen tähtäävä, rationaalista rahankäyttöä. Suurin syy markkinoiden kuumenemiseen on markkinahäirikkö, hintoja polkeva SpaceX, joka valmistaa kantorakettinsa moottoreita myöten itse kehittyneitä tuotantolinjoja ja tuotekehitysmetodeja käyttäen. SpaceX:n Falcon-9 kärsi parin vuoden ajan tuotteen nuoruudesta johtuvista teknisistä ongelmista, jotka käytännössä aina viivästyttivät laukaisuja viikoista kuukausiin, mutta koko ajan oppimiskäyrä pidettiin jyrkkänä Yhtään täyttä epäonnistumista ei ole tapahtunut ja viimeiset laukaisut vuoden 2015 aikana ovat näyttäneet varmoilta, vakuutavilta.

SpaceX uhkaa lähivuosina edelleen mullistaa markkinat ottamalla käyttöön uudelleen käytettävän raketin ensimmäisen vaiheen, joka on koko laukaisun suurin yksittäinen kustannus. Kaikki merkittävät kilpailijat markkinoilla USA:ssa, Venäjällä, Intiassa, Euroopassa... harkitsevat omien tuotekehityssuunnitelmiensa pikaista uudelleen arvioimista. Heillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta hanskojen naulaan ripustamisen lisäksi.

Toinen kuumeneva alue ovat miehitetyt avaruuslennot vapaana, palveluita tarjoavana liiketoimintana, jossa tällä hetkellä monopoliasemassa häärää Venäjä. Kilpailijoita ei ole, mutta 2017 alkaen tilanne muuttuu, kun NASA:n sopimuspalveluntarjoajat SpaceX ja Boeing ottavat käyttöön kehittyneet avaruustaksinsa. Molemmat, SpaceX:n Dragon2 ja Boeingin CST-100 ovat uudelleenkäytettäviä ja siten matkustajaa kohti selvästi edullisempia kuin vanha ja luotettava Venäjän Sojuz. Matkojen hintoja tullee pudottamaan edelleen kantorakettien uudelleenkäytettävyys. Jäämme vielä odottamaan kaupallisia avaruushotelleja, mutta nekin ovat tulossa. Suurin kaupallinen lupaus on ehkä asteroidikaivostoiminta.

Avaruusliiketoiminnassa menee tällä hetkellä kovempaa kuin koskaan sitten USA:n Apollo-ohjelman. Tai no, silloin liiketoiminnan muotona oli palveluiden ja tuotteiden valmistaminen NASA:n käyttöön. Nyt yksityiset firmat tarjoavat palveluita toisille yksityisille firmoille, kuten normaaliin markkinatalouteen kuuluu. Kova kilpailu luo uutta kysyntää hintojen pudotessa, joka edelleen kiihdyttää tuotekehitystä ja spekulatiivista sijoitustoimintaa.

SpaceX ei pidä osakkeitaan myynnissä, koska miljardööri, superinnovaattori ja unelmoija Elon Musk halua pitää päätösvallan itsellään. Hän ei voi sallia kvarttalitalouden intressien määrätä omassa firmassaan, sillä hänellä on suuret suunnitelmat. Musk aikoo 2030-luvulla toteuttaa suuren siirtokunnan Marsiin ja asettua myöhemmin sinne viettämään omia eläkepäiviään. Keneltä tahansa muulta kuultuna suunnitelma olisi haihattelua, mutta Musk on jo osoittanut, että hän itse asettaa omat rajansa. Vuoden 2015 lopulla hän aikoo julkistaa MCT:n, Mars Colonnial Transporterin suunnittelutiedot. Aluksen on tarkoitus viedä kerralla kymmeniä tai yli sata maksavaa matkustajaa Marsiin.

Tämä oli vai raapaisu kaikesta jännästä mitä on tapahtumassa.

Avaruusbisnes lupaa paljon uusia, lähes uskomattomia mahdollisuuksia, jos maapallon globaali talous ei romahda ennen kuin lupaukset tulevat lunastetuiksi. Jospa nyt ottasimme järjen käteen ja heittäisimme Borgin ja Vartiaisen nollatutkimuksen sinne minne se kuuluu. Jokaisen pitäisi tajuta, että koko maailmassa on kysyntälama, palveluiden ja tuotteiden ylitarjonta, puute ostovoimasta, ei työvoimasta. Tarvitaan siis yritysten tuotekehitystä ja kehittynyttä tuotantoteknologiaa sekä keskuspankkirahoitteinen perustulo. Kaikkialla maailmassa! Muuten emme näe avaruusteknologian suuria lupauksia.

Avaruusteknologian mielekkyys

Amerikan Yhdysvaltojen hötkyilevä avaruustutkimus herättää monissa ihmisissä tunteita. 60-luvulla käytiin kiihkeä, kustannuksissa tinkimätön kylmänsodanhenkinen kuukilpa. 70-80-luvuilla saatiin tuskan, hien ja ihmisuhrien kautta toteutetuksi teknisesti ontuva sukkulajärjestelmä, joka on palvellut kohtuullisesti, mutta suurin kustannuksin, kahta pahaa onnettomuutta lukuunottamatta. Taustalla on monta aloitettua lupaavaa seuraavan sukupolven järjestelmän kehitystä, jotka kaikki on kuitenkin aina hyllytetty hallitusten vaihtuessa. Nyt kun 40v takaista teknologiaa ollaan museoimassa, ilman että korvaavaa olisi kehitetty ajoissa, etsitään syyllistä. Kun Obama hyllytti kummallisen Constellation-hankkeen, monet tuntuvat syyttävän tilanteesta häntä.
Vastapainoksi miehitettyjen avaruuslentojen pysähtyneisyyden aikakaudelle, miehittämättömien planettaluotainten tasaisesti jatkuva edistys on tuottanut upeita tuloksia, hienoa ymmärrystä aurinkokunnastamme ja maailmankaikkeudesta laajemminkin.
Sekä EU:n että Venäjän avaruustoiminta on ollut melko matalaprofiilista, mutta miehittämättömien luotainten teknologia on molemmilla hiljalleen parantunut.

Miksi?

Miksi avaruusteknologia on tärkeää, eikä rahan tuhlausta? Jos et ole elämänarvoiltasi kyyninen, itsekeskeinen kvarttaalikapitalisti tai vastaava, vaan arvostat tietoisuutta itseisarvoisena ilmiönä maailmankaikkeudessa, silloin tietoisen elämän säilyttäminen kauas ennakoimattomaan tulevaisuuteen on sinulle myös itseisarvoista. Avaruusteknologialla on minulle kaksi tavoitetta:

1. Hankkia tärkeää tietoa maailmakaikkeuden olemuksesta, olosuhteista, joissa biologinen elämämme joutuu jatkossakin toimimaan.
2. Mahdollistaa joskus kauempana tulevaisuudessa tietoisen elämän jatkuminen muuallakin kuin maapallon pinnalla. Tietoisuus on arvokas ilmiö maailmankaikkeudessa ja paremmassa turvassa, jos se on levinnyt laajalle kaikkeuteen, myös toisiin aurinkokuntiin.

Miten?

Hötkyileminen on turhaa. Avaruusteknologian kehityksen on oltava erittäin pitkäjänteistä. Tärkeämpää on teknologian kehitys, kuin lyhytnäköiset näyttävät tempaukset. Constellation-projekti edusti viimeksimainittuja, siksi sen lopettaminen tuhlauksena oli terve aloite Obamalta. Tärkeää on kehittää teknologiaa, jonka avulla avaruusmatkailusta tulee kohtuuhintaista rutiinia. Kertakäyttöteknologiasta on päästävä eroon. Miehitetyt avaruuslennot voidaan edelleen pitää minimissään, kunnes maasta päästään ylös kiertoradalle merkittävästi nykyistä halvemmalla. Obaman ajatus ohjata seuraavaksi tämä toiminta yksityisille yrityksille on järkevä liike.

Hieman pidemmällä aikavälillä rakettitekniikasta keinona nousta maasta kiertoradalle on kokonaan luovuttava. Tilalle on otettava käyttöön avaruushissit. Mutta niitä joudutaan odottamaan vielä useita vuosikymmeniä, toivottavasti ei paljon yli 30v ajan. Ratkaisevana välitavoitteena on laadukkaan hiilinanoputken teollinen massavalmistus. Jos se on mahdollista esim. v.2030, niin ensimmäinen avaruushissi voi olla käytössä 10v tämän jälkeen, siis v.2040.

Miten kauemmaksi?

Maan kiertoradalle noustaan tulevaisuudessa siis hissillä, mutta miten lennetään aurinkokunnan sisällä planeetalta toiselle? Matkat kestävät pitkään ja miehistö on mm. alttiina painovoimattomuuden rappeuttavalle vaikutukselle ja avaruussäteilylle. Ratkaisu molempiin näihin ja muihinkin ongelmiin on suuren, jatkuvaan käyttöön tarkoitetun planeettaristelijän valmistaminen. On koottavava maan kiertoradalle suuri, valtamerilaivan kokoinen ristelilijä, jossa on pyörimisliikkeellä luotu keinopainovoima ja riittän paksut säteilyltä suojaavat seinät. Myös magneettista suojausta varautuneilta hiukkasilta voidaan käyttää. Tällainen risteilijä ei koskaan laskeudu mihinkään, ehkä pieniä kuita ja asteroideja lukuunottamatta, vaan laskeutumiseen käytetään aina hissejä tai pieniä sukkuloita. Aluksen käyttöikä voisi olla satoja vuosia, teknologiaa aina välillä parantaen. Alkuvaiheessa propulsiomenetelminä voisi olla yhdistelmä kemiallisia raketteja, ionopropulsiota ja aurinkopurjeita.

Todennäköisesti Obama ei tällä: "By 2025, we expect new spacecraft designed for long journeys to allow us to begin the first-ever crewed missions beyond the Moon into deep space." tarkoittanut ihan sitä kuin minä edellä (2025 on hieman liian aikaisin), mutta ehkä jotakin sinnepäin, ehkä uudelleenkäytettävää avaruusristelijää, joka ei laskeudu minnekään, vaikkakaan ei vielä valtamerilaivan kokoista. Ainakin tästä voisi niin päätellä: "What we're looking for is not just to continue on the same path; we want to leap into the future. We want major breakthroughs, a transformative agenda for NASA."

Muihin aurinkokuntiin?

Minun visiossani yksittäinen fyysinen ihminen ei koskaan poistu aurinkokunnasta. Näihin ylipitkiin, ehkä vuosituhansia kestäviin matkoihin käytetään robotiikkaa ja biologisena rahtina voi olla kryonisesti säilöttyjä alkioita tai vain sähköisesti tallennettua DNA-materiaalia. Ihmisyksilö voi osallistua matkaan "uploadina", digitaalisesti taltiotuna ihmismielenä.
Tärkeintä on, että tietoinen elämä, biologinen ja keinotekoinen, saadaan siirrettyä turvaan maapallon vaaroilta, sitten kun tehtävä on mahdollinen.