Do It Yourself?

Olen "elämäntapainsinööri". Olen koko ikäni, leikki-ikäisestä alkaen, ollut aina suunnittelemassa jotakin. Jotkut asiat ovat toteutuneet, ainakin johonkin järkevään pisteeseen, jotkut jääneet täysin kesken, useimpien toteutus ei ole koskaan alkanutkaan. Mutta suunnittelu on mukavaa, aktiivista ajatusleikkiä, mielestäni parempaa kuin joku (älyllisesti) passiivinen ajanviete.

Eräs vuosia kestänyt pohdiskelu oli "uivan kesämökin" rakentaminen. Olen kiinnostuneena lueskellut toisten toteutuneista ratkaisuista, joita voivat olla lähinnä : (1) iso, perinteinen (yksirunkoinen) vene, siis purje- tai moottorivene, (2) ponttoonien varassa kelluva mökki, joka nipin napin täyttää vesikulkuneuvon tunnusmerkit tai sitten (3) monirunkovene, lähinnä katamaraani. Viimeksimainittu on tuntunut mielekkäimmältä.

Jos katamaraanin funktio on "uiva kesämökki", niin se saa olla tilava ja mukava nopeuden kustannuksella. Sillä liikutaan vähän, ollaan pitkään paikallaan. Nyt en tällaista tarvitse. Sen sijaan haluaisin sopeuttaa mökkeilyä ekologisempaan suuntaan: vaihtaa auton ja ison mottoriveneen käytön mielekkäämpään yhteyskulkuneuvoon. Harkitsen taas katamaraanin rakentamista, mutta ei enään uivaksi kesämökiksi. Nyt sen pitäisi olla "nopea" tilavuuden ja mukavuuden kustannuksella. Tämä vanhan ajattelun uusi mukaelma tuli ajankohtaiseksi, kun totesin, että nyt minulla olisi paikka katin rakentamiseen, esim. pressukattoisella telakalla.

Siis olisiko mielekästä aloittaa esim runsaan vuoden päästä 3-4v kestävä suunnittelu- ja rakennusprojekti? Pikainen markkinatutkimus on osoittanut, että edes piirustuksina ei löytyne tarkalleen tarpeitani vastavaa (kun mm. maksukykyni huomioidaan) melko nopeaa, helposti purjehdittavaa, mukavaa vesikulkuneuvoa. Tarkoituksena olisi siis vaihtaa n. 2h auto-moottorivenematka (losseineen, kulkuneuvon vaihtoineen) koko päivän kestävään (6-10h) mukavaan venematkaan, jonka aikana ei juuri kaupallista energiaa kulutettaisi. Siten kulun olisi oltava pääsääntöisesti erittäin mukavaa, tasaista, tilaa olisi oltava runsaasti löhöilyyn, musiikin kuunteluun ym. siis sille miehistön jäsenelle, joka ei ole ruorivuorossa. Ei siis saa tulla tunnetta, että matkaan haaskaantuu aikaa.

Katamaranin kulku on (kuulemma, en ole koskaan ollut kyydissä!) oleellisesti tasaisempaa kuin yksirunkoisella. Loogisestikin näin pitäisi olla. Lisäksi katilla on rakenteelliset edellytykset olla selvästi yksirunkoista nopeampi. Esitän myös väitteen, että (oman analyysini mukaan) tee-se-itse rakentajalle katti on yksirunkoista yksinkertaisempi, ainakin, jos osaa välttää suunnittelun sudenkuopat. Vaatimukseni helposta purjehdittavuudesta sisältää sen, että esim sadepäivän sattuessa koko ohjauksen voi suorittaa sisätiloista, komentosillalta. Tämä on yksi niistä syistä, miksi harkitsen vakavasti siipipurjeita, perinteisten rättipurjeiden sijaan.

Tehdään pieni ajatuskoe. Verrataan pienen katin runkoja kaksikkokajakkiin (jollaisen olen stripperi-menetelmällä suunnitellut ja rakentanut). Katin rungon kantavuus on oltava kaksikon kantavuutta suurempi, mutta kuinka paljon? Iso kaksikko kantaa kaksi 100kg melojaa ja 50kg matkatavaroita: yht. 250kg. Kaksi sellaista kantaisi siis 500kg. Oletan, että koska speksissäni oli, että tavoittena ei ole pitkille merimatkoille tarkoitettua venettä, niin katin runkoja yhdistävän sillan voisi suunnitella alle 1000kg painoiseksi. Kun siihen lisätään vaikka 500kg "hyötykuormaa" (siis tuplasti enemmän kuin kajakin 250kg), tulisi siitä 750kg/runko eli 3x kaksikkoon verrattuna. Veneen kulkuvastus alle runkonopeudella on melko suoraan märkäpinta-alaan verrannollinen. Pinta-ala kasvaa mittojen (pituus, leveys, syvyys) neliössä, mutta tilavuus, eli kantavuus kuutiossa. Siten katin tehonkulutuksen pitäisi olla oleellisesti pienempi kuin 6x kaksikkokajakilla, jolla se voisi olla vaikka 200W (100W per meloja), eli siten alle 1kW teholla pitäisi päästä lähelle runkonopeutta. Millään yksirunkoisella, joka tarjoaa vastaavat mukavuudet (siis n. 4m x 4m salonki) ei päästä samaan. Nyt pitäisi mm. selvittää millaisella siipipurjeella tämä teho tuotetaan. Harkitsen kahta (yksi runkoa kohti) symmetristä, yksielementtistä siipeä, koska sellaiset olisi melko helppo rakentaa ja hallita.

Eläkekeskustelu alkoi taas.

Niin, eläkekeskustelu alkoi taas. Mutta onneksi vaalit lähestyvät. Olisi luullut, että viime kevään "Kuusamon hangilla" -keskustelusta olisi opittu, että aiheen uskaltaa ottaa esille vasta heti seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Asetelma todistaa siitä, että Lahnanen ja kumppanit todella uskovat asiaansa. Kauhistuttavaa!

Tarkastellaanpa väitteita.

1. "Eläkeiän nostolle ei ole vaihtoehtoja!"

Mihin eläkeiän nostolla pyritään? Parantamaan huoltosuhdetta? Miksi? Paremmalla huoltosuhteella Lahnanen ajattelee, että kansantalouden tuottama arvo riittää paremmim tuottamattomien eläkeläisten elinkustannusten kattamiseen. Mutta millä perusteella huoltosuhteen "parantaminen" on ainoa vaihtoehto tavoitteeseen? No sillä perusteella, että hallituksen ja virastojen innovatiivinen ajattelu ei riitä pidemmälle.

Ihan maanläheiseltä insinööripohjalta parempi vaihtoehto olisi lisätä em. kansantalouden tuottavuutta: enemmän tulosta vähemmillä ihmistyövuosilla. Tällöin eläkeikää voisi jopa alentaa! Tarkoitan tietysti, ei työssä olevien hiostamista, vaan tuottavuuden parantamista teknologisella innovaatiolla, automaatiolla, robotiikalla, kehittyneellä tietojenkäsittelyllä ym. Kehitys vie tähän suuntaan muutenkin. Insinöörit tekevät sen mahdolliseksi. Mutta minkä insinöörit tekevät mahdolliseksi, sen poliitikot tekevät mahdottomaksi. Vaikka kansantalouden tuottavuus kasvaakin teknologian ansiosta, "poliitiset reaaliteetit" estävät tämän arvon muuttamisen ihmistyön verotusta korvaavaksi verotuloksi. Tämän ongelman ratkaisu ei ole insinööriongelma. Insinööri ratkaisisi tämän heti mennentullen. Mutta poliitikkojen reaaliteetit ("ahneuden humanistiset lait"), jotka eivät ole luonnonlakeja, kuten insinöörityön rajoitteet, ovat poliitikkojen innovaatotason ylittämättömissä.

2. "Jotta työikää saadaan kasvatettua, myös osa-aikaeläke on poistettava."

Tämä on niitä virkamiesaivoituksia, joissa ei ole järjen häivääkään. Luulisi jokaisen ikääntyvän työntekijän (siis nuorenkin) tajuavan, että vanhentuessaan työntekijä tarvitsee työkykynsä säilyttääkeen yhä kasvavan osuuden ulkoilua ja muuta liikuntaa sekä lepoa. Siis jos työntekijästä todella halutaan lypsää kaikki irti, niin lypsävää lehmää ei saa tappaa suhteellisella ylikuormituksella. Perusterve nykyihminen hyvinkin voisi jaksaa esim 75-80-vuotiaaksi, jos kehitetään työelämän laatua ja lisätään asteittan iän karttuessa toipumisaikaa, jonka järkevä työntekijä käyttää liikuntaan, kuntoiluun, lepoon ja virkistäytymiseen. Järkevä linja olisi alentaa osa-aikaeläkeikää esim 55v:een ja sitten asteittain, suunnitellusti, pudottaa viikottaista ja vuotuista työpanosta 20v ajan, esim 5v:n välein. Ensimmäinen pudotus voisi olla 10%-yksikköä ja seuraavat neljä 15%-yksikköä kukin. Tällä menetelmällä vähennettäisiin turhia sairaseläketapauksia oleellisesti ja saataisiin puristettua työvoimasta parhaalla hyötysuhteella viimeisetkin mehut.

Kammottava ajatus, mutta ylivoimaisen järkevä verrattuna Lahnasen ja hänen virkamiestensä ymmärryskykyvyn rajoihin.