Panpsykismi

Viimeistellessäni toista romaaniani olen pyöritellyt mielessäni vuosien takaa tuttua panpsykismin käsitettä, jota sivutaan tarinan loppupuoliskon keskusteluissa. Sen mukaan kaikkeuden alkeushiukkaset ovat mielellisiä tai henkisiä siten, että tietoisuus on niissä jo iduillaan. Olen itse hyvin rankalla tavalla kahden tien kulkija näissä asioissa.

1. Oletan, että tietoisuus voi syntyä fysikalistisessä järjestelmässä, kuten biologisissa aivoissa tai binääriteknologiaa käyttävässä tietokoneessa, emergentillä tavalla. Tavallaan mitään ulkoista tietoisuutta, ei-aineellista sielua, ei tarvita. Siis tavallaan.
2. Toisaalta pidän mahdollisena, että tietoisuudella on ei-paikallinen, nonlocalic, ilmenemismuoto, vastaavalla tavalla kuin kvantti-imiöillä, jotka ikäänkuin siirtävät tietoa objekteilta toisille ilman fysikaalisia voimia tai vastaavia.

Pyörittelen näitä asioita kirjoissani, jo Tonttukirjassa, mutta lisää seuraavassa, viimeistelyvaiheessa olevassa kirjassa. Koen, luonnollisesti, asiat hyvin vaikeiksi. On ilmeisesti luovuttava siitä vaatimuksesta, että näitä hypoteeseja voisi testata luonnotieteellisin menetelmin laboratoriossa (onko näin?), mutta se vaatimus minun on itselleni asetettava, että esittämäni ja omassa päässäni pyörittelemä kokonaiskuva on kohtuullisen looginen.

Jos siis sekä biologiset aivot tai binäärinen tietokone saavuttavat jonkinlaisen tietoisuuden tason (ovat tietoisia itsestään osana ympäristöään, niillä on jonkinlainen maailmankuva), silloin ne myös luovat ei-paikallisen tietoisuuden kentän. Informaatiolla itsellään on jotenkin ei-paikallinen luonne, kuten kvantti-ilmiöt, eteenkin kvanttikietoutuminen viittaa.


Oletan siis, että fysikalistisen tietoisuuden synty on seurausta joko biologisesta evoluutiosta, jota voidaan prosessina matemaattisesti mallintaa tai sitten insinööritieteiden harrastamisen tuloksena tekoälyn muodossa toteuttaa. Nämä kaksi emergenttiä tietoisuutta eivät vaadi (ehkä?) minkäänlaista kaukovaikutusta siinä muodossa, että ei-paikallinen tietoisuuden kenttä, "tietoisuuden aaltoyhtälö" romahtaa biomassaan tai laitteeseen ja tekee ne tietoisiksi. Juuri tämä väitteeni on ahdistaa minua.


Jos fysikalistinen emergentisti tietoiseksi tullut laite luo kaikkeuteen ei-paikallisen informaatiokentän (kuten kevyin perustein oletan), miten tämä kenttä ei vuorostaan vaikuttaisi toiseen suuntaan, edistäisi jollakin tavalla fysikalistisen järjestelmän tietoiseksi tulemista. Tätä olisi esimerkiksi biologisten olentojen sielunvaellus. Hankittu karma, informaatio, hakee itselleen uuden kehon ja jatkaa kiertoaan.


Voisivatko nämä kaksi ilmiötä, spontaani, emergentti tietoisuuden käynnistyminen, toisaalta mielen inkarnaatio ei-paikallisesta, ei-ajallisesta kentästä fysikalistiseen kehoon (eläin tai tietokone) yhtä aikaa, toisiaan täydentävinä, mitalin kahtena puolena, olla loogisesti mahdollisia? Jos ei, niin miksi ei?

Esikoisromaanini on painossa

Noin viiden kuukauden oikoluku ja hionta on ohi. Esikoisromaanini  Mökki Tonttumetsän rannalla on painossa. Odottelen jännittyneenä koevedosta. Oletan, että kuukauden kuluessa kirja on halukkaiden tilattavissa nettikaupasta. Tästä kerron lisää sitten aikanaan. Kirja kansikuva on tällainen:

Takakannen teksti on tällainen:

”Mökki Tonttumetsän rannalla” on lämminhenkinen, romanttinen tieteisfantasia, aikuisten satu. Teos tavoittelee tasapainoa älyllisyyden ja naivismin välillä sisältäen asenteellisuutta sekä epäsovinnaista näkemyksellisyyttä. Sen tieteisulottuvuus liittyy lähinnä biologiaan ja lääketieteeseen. Vastaavasti fantasiaulottuvuus liittyy kosmologian ja kvanttifysiikan kvasitieteellisiin tulkintoihin, erityisesti tietoisuuden olemukseen ja panpsykismiin. Kirja arvailee tieteiskirjallisuuden tunnetusti vaikeinta ennustuskohdetta, eli lähitulevaisuutta. Tapahtumat alkavat kevättalvella 2012 ja ulottuvat kesään 2028.

Tarina lähtee siitä olettamuksesta, että tontut ovat todellisia. He ovat pienikokoinen, toinen ihmislaji. Heitä elää edelleen metsätonttuina etenkin Länsi-Uudenmaan alueella, saaristossa. Jos näin on, niin minkälaisia he voisivat olla ja mitä voisi tapahtua, kun teini-ikäinen nuorimies tutustuisi heihin?

Tarina keskittyy Inkoon saaristoon, Barösundin alueelle. Maantiedettä on hieman muutettu, liitteenä on kartta. Tapahtumien keskusta, fiktiivinen Tomteskogin saari sijaitsee suunnilleen Grundsön paikalla, mutta on suurempi.

Olen aloittanut kirjoittamaan toista kirjaa "Duyungin mieli" ja kirjasta on suunnilleen 1/3 kirjoitettu, siis aika karkealla tasolla, ilman hiomista. Tästä kirjasta tulee hyvin erilainen. Siitä tulee eräänlainen juonellinen robotiikan oppikirja, siis ei kovin laajalle lukujakunnalle tarkoitettu. Tämän kirjan laitan nyt hieman hautumaan, tauolle, koska sisältö on kirjoittajallekin vaikeaa.

On hyvin mahdollista, että joskus ensivuoden puolella aloitan kirjoittamaan kolmatta kirjaa, joka on hieman muistuttaa tonttukirjaa, mutta valottaa tällä kertaa suomalaisten peikkojen olemusta, joihin tonttukirjan loppupuolella vihjaillaan. Kertomus ajoittuu 1950 ja -60 luvuille ja päähenkilö kuluu minun omaan ikäluokkaani, suurimman osan tarinaa lapsi, pikkutyttö.  Minun peikkoni eivät ole kissaeläimiä, kuten Johanna Sinisalon peikot vaan ihmisapinoita, kaukaisempaa sukua meille kuin tontut. Jos ihminen on kolmas simpanssilaji, niin peikot ovat neljäs. 

Tarina on jo suurin piirtein mielessäni valmis.