Paperinen vai E-kirja, kumpi todella parempi?

Kerron heti: vaikka käytän enemmän viikkoaikaa tietokoneen näytön katselemiseen, lähinnä lukemiseen, silti pidän paperille painettua tekstiä ylivoimaisena.

Ensimmäinen asia, joka minua vaivaa, on DRM-suojaus. Kun ostan painotuotteen, se on minun halutessani koko loppuikäni, voin lainata sitä, lahjoittaa tai myydä eteenpäin. Pidän näitä oikeuksia kohtuullisina. Jos arvostan sisältöä, haluan nämä oikeudet. Minulle ei riitä esim 12kk lukuoikeus, jota en voi lainata tai myydä edelleen.

Avoin, kopioitavissa oleva PDF-tiedosto on parempi. Minä haluaisin, että Suomessa esimerkiksi kaikki koulukirjat olisivat tässä muodossa, tekijöille maksetaan valtion budjetista, kustantajille turhina välikäsinä ei mitään. Paperikirjojen kanssa kustantajat todennäköisemmin tarvitaan.

Sitten on tärkein kysymys. En itse pysty yhtä tehokkaasti oikolukemaan omia kirjojani näyttöruudulta kuin paperille printattuna. Paperivaihe on välttämätön viimeinen vaihe. Nyt sain vahvistuksen kokemuksilleni: "readers using a Kindle were "significantly" worse than paperback readers at recalling..."

Tutkimus osoitti, että näytöltä luettaessa omaksuu selvästi vähemmän kuin paperilta, jota lukija käy läpi tarkkaavaisemmin. "They hope their work will improve scientific understanding of the implications of digitisation, thus helping to cope with its impact." En osaa selittää minkälaiset neurologiset, optiset, psykologiset tai muut kognitiiviset tekijät selittävät ilmiön, mutta sitä pitää tutkia. Ehkä näytöltä lukeminen lopulta saadaan yhtä tehokkaaksi. Mutta DRM-suojauksen vastenmielisyyttä se ei poista. Haluisisin kaikkien vastuullisten lukijoiden bikotoivan DRM-suojattuja tuotteita.

Kirjan ja ruusun päivä?

Kuulin juuri radiosta, että tänään vietetään "kirjan ja ruusun päivää".  Idea taitaa olla kaupallinen. Halutaan edistää kirjojen myyntiä. Siinä ei todellakaan ole mitään pahaa, mutta aina silti kaupallisuus ja kaikenlainen ajatus kulutuksen lisäämisestä hieman särähtää.


Voisihan ajatella, että kannustetaan lukemista, kirjojahan saa lainata ilmaiseksi kirjastosta ja vanhoja klassikkoja voi lukea netistä Project Gutenbergin sivuilta.


On kuulunut huhuja, että kirjojen lukeminen on vähenemässä. Tämä olisi vahinko, koska kirjoittaminen ja lukeminen ovat koko ihmiskunnan sivilisaation peruskiviä. Lukutaito on kyky rakentaa kirjoitetusta symbolikielestä päähänsä elävä malli, todellisuuden kuva. Minun mielestäni tämä kyvyn tilastollinen heikkeneminen tulee näkymään yleisenä älyllisen ajattelukyvyn laskemisena. Elokuvien katseleminen ei harjoita vastaavalla tavalla katsojan aivoja. Seuraukset voivat olla kohtalokkaista esimerkiksi kyvyttömyytenä hahmotta ja suhteuttaa maailman ongelmia.


Minä pidän tieteiskirjallisuuden ja fantasiakirjallisuuden harrastamista vielä tärkeämpänä kuin reaaliarkea kuvaavaa proosaa. Näiden alueiden lukeminen pakottaa aivot laajentamaan käsitekarttaansa.


Minun on tunnustettava, että olen itse lukenut vuosikymmenien kuluessa enemmän tietokirjoja kuin kaunokirjallisuutta, mutta aina vähintään kesälukemistona on ollut juonellista kirjallisuutta.


Jospa siis yrittäisimme jarruttaa siviilisaation rappeutumista ja jatkaa kirjoittamisen sekä lukemisen kulttuuria. Minulla on yksi oma romaani valmiina (Tonttumetsä ), kolme muuta työ alla ja lisäksi pohdiskelen mahdollisuutta toteuttaa novelli.

Toinen romaani on vahvasti tulossa

Sain eilen peikkoaiheisen, toisen tieteisfantasiaromaanini nollaversion kirjoitettua loppuun. Tarina on siis kokolailla lukkoon lyöty. Edessä on kuukausia kestävä hiominen, toivottavasti esilukijoiden avulla.


En ole vielä päättänyt teoksen nimeä. Ihan ensimmäisissä versioissa oli "Metsä ja Maailmankaikkeus", mutta nyt se kuullostaa hieman ontolta ja teennäiseltä. Tällä hetkellä takakansitekstissä kirjan nimeksi mainitaan "Korpimetsän dryadi", mutta se voi vielä muuttua, varmaan muuttuukin.

Takakansi

"Korpimetsän dryadi" kertoo pikkutytön ja peikkojen ystävyydestä, jonka avulla suuretkin ongelmat lopulta ratkeavat. Tarina on tieteisfantasia, aikuisten satu, sijoittuen ajallisesti 1950- ja -60-luvuille, samaan todellisuuteen kuin suunnilleen nykyaikaan sijoittuva ensimmäinen kirjani ”Mökki Tonttumetsän rannalla”. "Korpimetsän dryadi" ei ole koko pituudeltaan aivan yhtä lämminhenkinen, vaan tapahtumat ja kokemukset ovat ajoittain melko vaikeita ja synkkiäkin.

Kun tontut ovat toinen ihmislaji, niin peikot ovat homininilaji, "neljäs simpanssi" (kolme muuta ovat simpanssit, bonobot ja ihmiset). Peikkojen suku erkani muista hominineista (simpanssien esi-isistä) pian sen jälkeen kuin ihmisten esi-isätkin ja kehittyi eri suuntaan, asuttaen ensimmäisenä hominininä pohjoiset havumetsät ja kutistuen pienen kissan kokoiseksi, mutta kahdella jalalla käveleväksi, laajojen alueiden älykkäimmäksi olennoksi ennen ihmisten saapumista.

Itse pidän kirjaa juonellisesti onnistuneempana kuin tonttukirjaa. Tarina on muodostaa yhtenäisemmän kokonaisuuden. Tämäkin kirja on "kehitystarina". Kohteena on muutos kuusivuotiaasta pikkutytöstä 20-vuotiaaksi naiseksi. Elämä ja kehitys tapahtuu poikkeuksellisissa olusuhteissa, suomalaisessa metsässä, luonnon armoilla. Voidaan tietysti aiheellisesti kysyä, onko minulla edellytyksiä käsitellä tällaista teemaa, mutta ainakin olen kokenut, ja edelleen koen, vahvasti isällisiä tunteita tarinan tyttöä kohtaan ja myötäelänyt hänen vaihtelevia vaiheitaan.

Jos joku edellisen kirjan lukijoista tunsi itsenä vaivautuneeksi sen teoksen sisältämästä "eroottisesta" sisällöstä, niin voi lohduttaa, että tästä uudesta kirjasta vastaava aihepiiri lähes kokonaan puuttuu.

Harkitsen vakavasti koettavani maalata kirjaan kansikuvan, ainakin teen yrityksen. Kirja+kansikuva edustaisi kokonaisvaltaisempaa taidekäsitystä. Tonttukirjan kannessa harrastin vain kuvankäsittelyä.

Kirjoita sinäkin romaani!

Olen tietysti edelleen aloittelija, en "oikea kirjailija", mutta silti haluan rohkaista muitakin suureen seikkailuun sisäiseen maailmaansa. Olin vuosikymmenten ajan suunnitellut scifi-romaanin kirjoittamisesta. Kun vajaa vuosi sitten aloin toteuttaa unelmaa, en todellakaan voinut kuvitella mitä oli edessä. Prosessi antoi paljon enemmän kuin mitä se otti. Romaanin luominen oli matka oman sielunsa syvyyksiin.


Jos pystyt mielessäsi kuvittelemaan, luomaan tarinan alkuasetelman, lopputuloksen ja noin suurin piirtein keskiosan juonen, voit aloittaa. Jotkut kuulemma alkavat suoraan kirjoittamaan tietämättä mihin se johtaa. Ainakaan insinööri ei varmaan voi työskennellä noin. Insinööri työskentelee "topdown". Siispä minun ehdotukseni.

1. Luo romaani aika pitkälle valmiiksi mielessäsi. Tämä ei estä radikaalejaan muutoksia myöhemmin.
2. Ala kirjoittaa: kirjoita lukujen otsikot. Niitä voi muuttaa myöhemmin.
3. Päätä kaksi asiaa: minä-muoto vai kertoja (tai jopa monta eri minää!). Toinen on aikamuoto: nyt eli preesens vai imperfekti.
4. Kirjoita kerrallaan niin pitkään kuin flow on vauhdissa. Vasta, kun tulee vastaan henkistä väsymystä, voit alkaa lukea ja viimeistellä aikaansaamistasi. On totta, että kirjailija on sokea omille virheilleen, mutta jotakin löydät jo ensimmäisen lukukierroksen aikana. Samalla sisäistät paremmin luomaasi uutta maailmaa.
5. Minä käytin kirjoittamiseen LibreOffice Writeria. Siinä on toimivan suomenkielen oikoluku: Voikko. Valitse itse mitä haluat. Minulle Linux on tietokoneessa ammattiympäristö, itsestään selvyys.
6. Kun saat esim. 30% valmiksi, jätä alkuosa rauhaan. Älä lue sitä pitkään aikaan, ainakaan pariin kuukauteen enää. Keskity keskiosaan. Kun saat 70% valmiiksi, jätä keskiosa rauhaan ja perkaa huolella alkuosa. Nyt sinulla on siihen uutta näkemyksellisyyttä. Se on kuin vieraan kirjoittamaa. Seuraavaksi voit kirjoittaa romaanin loppuun ja menetellä keski- ja loppuosan kanssa niin kuin alunkin kanssa. Jos sinulla on aikaa, voit aivan hyvin lopuksi pistää koko luomuksen hyllylle vaikka viideksi kuukaudeksi, jonka jälkeen sieltä taas löytyy aivan uusia hiottavia asioita.
7. Aivan viimeiseksi anna teos jollekin ulkopuoliselle luettavaksi, merkkauskynän kanssa. Tulosta teos vaikka kuudeksi nipuksi.
8. Kun teos on oikoluettu ja valmis, päätät sivukoon ja miten toteutat kannen. Jos joku muu tekee kannen, aloita se jo paljon aikaisemmin. Minä tein kannen yhdessä päivässä yhden valokuvan pohjalta GIMP-ohjelmalla.
9. LibreOffice tuottaa kirjapainon haluaman PDF-tiedoston. Siis ei ongelmia. Laita sivunumerot. Tee taitto siten, että parittomien sivujen vasen marginaali on suurempi ja oikea pienempi, parillisilla päin vastoin. Pariton on minulla aukean oikeanpuoleinen sivu. Katso marginaalin koko jostakin valmiista kirjasta. Valitse sivukoko. Hyvä ehdotus on A5.
10.  Jos aiot tyrkyttää teosta kustantajille, varaudu siihen, että vain joka 50. ehdotus kelpaa heille. Heidän kriteerinsä on kaupallinen: löytyykö sopivia ostajia. Hyväkään kirja ei kelpaa, jos kohderyhmä on liian pieni.
11. Omakustanne ei ole tolkuttoman kallis: alle tonnilla saa 100kpl painoksen. Älä ota liian suurta ensimmäistä painosta. Pienistä kirjapainoista saa parasta palvelua. Sinä olet heille tärkeä!

Minulle kirjan kirjoittaminen oli uskomaton, odottamaton kokemus. Lukiessa toisen kirjoittamaa hyvä kirjaa tai katsoessaan elokuvaa kokee lyhyen virtuaalimatkan. Lukija tai katselija rakentaa tarinasta mieleensä kognitiivisen mallin ja elää itse tämän mallin sisällä. Kirjailija kokee tuon mallinnuksen paaaljon syvemmin.  Hän pääsee todella mukaan tarinaansa, keskustelemaan omien henkilöidensä kanssa. Näistä tulee niin läheisiä, että heistä on vaikea luopua, kun kirja on valmis. Jokaisessa tarkemmin käsitellyssä henkilössä on jotakin kirjailijasta itsestään. Ehkä siksi kokemus on niin syvä ja aito, enemmän kuin toisen kirjoittaman kirjan lukeminen. Minulle Kalevi, Mirlim ja Birtim ovat edelleen kuin oman itseni jatkeita. Niitähän he ovatkin.



Ehdottomasti kirjoitan lisää, riippumatta siitä löytyykö lukijoita. Oikolukijoiteni palaute oli hyvin kannustavaa. Ehkä joku muukin pitää tontuista. Seuraavaksi kirjoitan samasta todellisuudesta, nyt peikoista ja 1950-1970 vuosista. Päähenkilö on syntynyt samana vuonna kuin minä. Tarinassa on mukana yksi edellisessä kirjassa mainittu tonttu. Kolmas kirja kertoo roboteista ja hyvin erilainen kuin kaksi edellistä. Olen jo aloittanut molempia uusia kirjoja.