torstai 1. helmikuuta 2018

Matriarkaatti?

On kovin yleistä syyttää nykyisten yhteiskuntien ongelmia siitä, että ne ovat miesten hallitsemia, patriarkaatteja. Johtajat kaikilla tasoilla ovat maasta, paikalliskulttuurista ja hallinnonalasta riippuen 50-99,9% miehiä. Entä jos asetelma olisi toisinpäin? Olisiko maailma parempi, jos naiset hallitsisivat?

Sanon heti, että en usko, että matriarkaatti olisi patenttiratkaisu useimpiin ongelmiin. Apua siitä voisi olla. Työelämässä olen tavannut sekä erinomaisia naisjohtajia että miesjohtajia. En silti edes voi varmasti sanoa, että vaikkapa henkilöjohtamisessa naiset olisivat merkittävästi miehiä parempia, ehkä juuri ja juuri havaittavasti.

Historiallisesti maailmassa varmasti viimeisen 10 000v aikana, maanviljelyksen käyttöönoton jälkeen, patriarkaatti on ollut tavallisin elämäntapa, sitä ennen valinneesta ajasta emme voi sanoa mitään varmaa. Mutta kaikkialla maailmassa on ollut naisten hallitsemia saarekkeita, vastaavia kuin Kalevalan Pohjola, jossa valtaa pti Pohjan Akka. Väitetään, että Kainuu, Kvenland tarkoitti Queenlandia, kuningattarien hallitsemaa maata. Ehkä Pohjola oli juuri Kveenlanti.

Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoilla käytännöt vaihtelivat, mutta tavallista oli matrilineaarisuus, lapsen sukuna oli äidin suku, ei isän suku. Tyttäret jäivät asumaan äitinsä luokse ja kotivävyt olivat tavallinen käytäntö. Tiipiissä ja majassa emäntä käytti ylintä valtaa, isännän käsitettä ei ollut. Mies oli soturi, joka palveli perhettään ulkona, metsissä, puolustamassa, riistaa hankkimassa ja kalastamassa.

Kylien ja klaanien tasoilla todennäköisesti monin paikoin kylän alueella hallitsi matriarkka ja sotureiden päälliköllä ei ollut siellä päätösvaltaa. Hän päätti alaistensa, sotureidensa toiminnasta metsissä ja preerioilla. Kylän rajojen sisällä hänellä oli johtajuutta vasta vieraan hyökkäyksen uhatessa.

Tällaisia yhteiskuntia löytyy edelleen monista paikoista maailmaa, Intian sisämaan viidakoista, Kiinan vuorilta, Amatsonasin metsistä.

Mutta onko matriarkaatti ratkaisu? Melko varmasti se olisi aivan yhtä toimiva kuin patriarkaatti, mutta olisiko se parempi? Onko joku muu ongelma keskeisempi? Minusta on.

Minun mielestäni tärkein kriteeri on subsidiariteettiperiaate! Se tarkoittaa sitä, että:

  1. Valta on pidettävä lähellä. Psykologinen etäisyys vallan käyttäjästä sen kohteeseen pitää olla mahdollisimman lyhyt. Vallan käyttäjän (oli hän mies tai nainen) on henkilökohtaisesti tunnettava sen kohde. Mitään päätöstä ei saa tehdä kilimetriäkään kauempana kuin on ehdottomasti välttämätöntä.
  2. Hierarkiatasoja on oltava mahdollisimman vähän, mieluumin vain kaksi, enitään kolme. Suora demokratia, kansankokoukset, kansanäänestykset, on aina oltava osa hallintoa.
Yhtä kaikki, minä kannatan sukupuolineutraalia halllintoa subsidiariteettiperiaatetta seuraten. Mitä tähän suuntaan voitaisiin siirtyä, se on tärkeä polittinen kysymys. Ensimmäinen askel olisi, että asenteen tasolla kokonaan, täysin luovuttaisiin vallan, esivallan kunnioittamisessa. Johtaja ei ole sen arvostettavampi ammattilainen kuin remonttireiska! Hän on yhteisönsä palvelija eikä päin vastoin! Voitko omaksua tämän asenteen?