Suomalaiset kognitiivisten robottiaivojen arkkitehtuurit v. 2010

STeP 2010-tapahtumassa (Suomen Tekoälyseuran konferenssi) kaksi mielenkiintoisinta esiintyjää olivat professorit Harri Valpola ja Pentti Haikonen. Molemmat esittelivät omia versioitaan kognitiivisten robottien arkkitehtuureiksi. Eroa näissä on keskenään hyvin paljon. Haikonen tosin keskittyi demoamaan välituloksia, hänen protorobossaan on jo henkeä.
http://www.youtube.com/user/PenHaiko

Yhteistä Valpolan (Aalto Yliopisto ja ZenRobotics Ltd) ja Haikosen (University of Illinois at Springfield) näkemyksille on lähinnä ainoastaan se, että molemmat katsovat oman arkkitehtuurinsa rakentuvan biologisista järjestelmistä omaksutuille perusteille, muuten ne sitten ovatkin hyvin erilaisia. Haikosen arkkitehtuuri esitellään hänen kirjassaan: "Robot Brains, Circuits and Systems for Conscious Machines" (2007). Valpola kertoi esityksessään, että paras kuvaus hänen työryhmänsä arkkitehtuurista on Antti Yli-Krekolan diplomityössä:
http://www.lce.hut.fi/~aylikrek/AnttiYKdippa.pdf

Haikonen korostaa, että "maailman suora kokeminen" edellyttää "suoria HW-ratkaisuja": "The requirements for the direct perception of the world and the seamless integration would seem to call for special way of perception and information representation. Here the traditional way of information representation of the artificial intelligence , the representation of information as statements of formal language is rejected. Instead associative nonnumeric neural networks, distributed representations and cognitive architectures are investigated as the solution".

Haikonen esittelee kirjassaan melko yksityiskohtaisia piiriratkaisuja arkkitehtuurinsa neuroverkkojen perustaksi, mutta toistaiseksi minulle on jäänyt hieman hämäräksi arkkitehtuurin toiminnallinen "big picture". Koitan sulatella lisää..

Valpola (ja Yli-Krekola) sen sijaan liikkuu minulle tutummilla aivojen neokorteksin hierarkiseen rakenteeseen perustuvassa toiminnallisuudessa. Joutuu todella keskittymään yrittäessään erottaa Valpola-Yli-Krekola- arkkitehtuurin Jeff Hawkinsin HTM-arkkitehtuurista, niin samanlaisia nämä ovat. Kun tietää, että molemmat, ZenRobotics ja Numenta tähtäävät kaupallisiin sovelluksiin niin patenttisota voi olla edessä..

Sekä HTM, että Valpolan arkkitehtuuri perustuvat hierarkiaan ja aistidatan jalostumiseen hierarkiassa kerros-kerrokselta yhä korkeammiksi abstraktiotasoiksi, lopulta semanttisiksi mielikuviksi (tuo loppu oli minun ilmaisuani). Molemmat käyttävät kilpailevaa tunnistamista, ja hierarkiassa ylhäältä alas vastavirtaan kulkevia, asiayhteyden mukaisia, tunnistamista helpottavia arvauksia. Se missä minä näen eron, on että Hawkins korostaa hahmojen sekvenssiluonnetta (kyllä Yli-Krekolakin asian mainitsee, ikäänkuin ohimennen) ja Yli-Krekola korostaa keskittynyttä, valikoivaa, emergenttiä tarkkaavaisuutta (attention) sekä tarkaavaisuuden ja oppimisen yhteyttä, jatkuvaa oppimista.

Yksityiskohtaisessa toteutuksessa (jotka ovat firmojen suljettua tietoa) molemmat aivojen kuorikerroksen toiminnallisuutta mukailevat järjestelmät eroavat varmasti toisistaan ja ulkoiselle uteliaalle käytettävissä olevien tietojen pohjalta ei liene mahdollista tehdä tarkkaa erittelyä järjestelmien todellisista eroista. Numentalla on kuulemma asiakkuuksia sotilaallisten tiedustelusateliittien hahmontunnistuksissa ja ZenRobotics tavoittelee sekajätteiden liukuhihnalajittelusovelluksia, joissa jono robotteja poimii nopeasti etenevältä hihnalta erityyppisiä jäteklimppejä konenäön avulla. Ehkä erilaiset sovellusalueet estävät turhat patenttiriidat, näin toivon.

Haikosen kokeilut näen akateemisena perustutkimuksena, joiden löydöt ja ideat jäävät muiden hyödynnettäviksi. Minä yritän vielä syventyä sekä Haikosen että Valpolan ajatusmaailmoihin, muitakaan tahoja unohtamatta. Kognitiivinen taso, joka linkittää aistitiedon semanttiseen tasoon, suorittaa semanttisen ymmärryksen maadoittamisen, on erittäin todennäköisesti useimmiten (eteenkin konenäössä) järkevintä toteuttaa aivojen kuorikerrosta mukailevalla hierarkisten modulitasojen rakenteena. Tästä on tuskin kellään vakavasti otettavaa eriävää mielipidettä.

On hienoa, että suomalainen robotiikkatutkimus on mukana aivan alan tärkeimpien kysymysten ratkaisemisessa!

Kuuluuko asiaton vihamielisyys tieteeseen?

"There he goes again, making up nonsense and making ridiculous claims that have no relationship to reality. Ray Kurzweil must be able to spin out a good line of bafflegab, because he seems to have the tech media convinced that he's a genius, when he's actually just another Deepak Chopra for the computer science cognoscenti."

Prof. PZ Myers haukkuu blogissaan
http://scienceblogs.com/pharyngula/2010/08/ray_kurzweil_does_not_understa.php
Ray Kurzweilia ja minun ymmärtääkseni Myers teeskentelee olemalla ymmärtämättä Kurzweilin perusteita. Myers väittää:

"Here's how that math works, Kurzweil explains: The design of the brain is in the genome. The human genome has three billion base pairs or six billion bits, which is about 800 million bytes before compression, he says. Eliminating redundancies and applying loss-less compression, that information can be compressed into about 50 million bytes, according to Kurzweil.

About half of that is the brain, which comes down to 25 million bytes, or a million lines of code."

Tämä oli siis Kurzweilin melko selkeästi esitetty väite. Minä ymmärsin sen, vaikka en olekaan PhD. Mutta Myers on käsittävinään sen väärin:

"See that sentence I put in red up there? That's his fundamental premise, and it is utterly false. Kurzweil knows nothing about how the brain works. It's design is not encoded in the genome: what's in the genome is a collection of molecular tools wrapped up in bits of conditional logic, the regulatory part of the genome, that makes cells responsive to interactions with a complex environment."

Ei Kurzweil väittänyt, että genomi sisältää valmiiden aivojen täyden, yksityiskohtaisen suunnitelman. Tottakai hän tietää, että valmiiden aivojen 100 miljardia neoronia ja niiden väliset yhteydet, ym, eivät ole kuvattavissa genomin alle miljardilla tavulla. Olisi naurettavaa edes olettaa Kurzweilin menevän näin halpaan. Olen aika varma, että myös Myers sen tajuaa. Mutta jostakin syystä hän haluaa nolata, vaikka valheella, olkinuken rakentamalla Kurzweilin tai ehkä nimenomaan Kurzweilin mission. Miksi? Uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi?

Se mitä Kurzweil todella väittää, on että genomissa on kaikki sen "tiedollinen siemen", minkä aivot tarvitsevat voidakseen sisäisen ja ulkoisen vuorovaikutuksensa, oppimisensa kautta kehittyäkseen aikuisen ihmisen aivoiksi, joiden todellista teoreettista informaatiosisältöä Kurzweil on useasti haarukoinut kirjoissaan. Rinnastaessaan genomin ja tavoitellun tietokonekoodin rivimäärän koon, 25MB, Kurzweil käyttää epäsuorasti algoritmisen informaatioteorian Kolmogrov-monimutkaisuuden käsitettä. Uskon, että neurologina Myers kyllä tuntee asian. Kurzweil siis toteaa että miljoonalla ohjelmarivillä olisi teoreettisesti mahdollista kuvata mekanismi, jonka voi ympäristön avulla opettaa ihmisenkaltaiseksi älyksi. Myers ei edes yritä keskustella tästä, vaan vie hänelle ilmeisen vastenmielisen aiheen aidon poliitikon tapaan hakoteille: rakentaa olkinuken, jonka vahingoniloisesti polttaa.

Kuuluuko tällainen asenne tieteeseen?

Kuka äänestää Piraattipuoluetta?

Suomen Piraattipuolue on ensi kertaa mukana seuraavissa vaaleissa. Noin yleisesti ottaen, sarkastisesta nimestään huolimatta se ajaa pääasiassa hyviä asioita. Kolme pääteemaa ovat sananvapaus, tekijänoikeudet ja niiden erikoisalueena patenttijärjestelmä.

1. "Oikeus yksityisyyteen." "Kansalaisten säännönmukainen, laajamittainen valvonta johtaa vääjäämättä väärinkäytöksiin."
"Viestintäsalaisuuden tason eli viestinnän luottamuksellisuuden, yksityisyyden ja nimettömyyden takeiden tulee olla samoja sähköisessä ja muussa viestinnässä. "
"On vastustettava voimakkaasti pyrkimyksiä rajoittaa sananvapautta yhteiskunnassa. Valtioiden harjoittama internetin sensurointi pitää lopettaa. Teleyritysten ei tule rajoittaa verkon käyttöä. Palveluntarjoajia ei pidä asettaa vastuuseen palvelun käyttäjien tekemisistä."

2. "Nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä ei suojaa luovien taiteilijoiden toimeentuloa. Tekijänoikeudet haittaavat myös tieteellisen kirjallisuuden ja tutkimustulosten leviämistä. Tekijänoikeuden aiheuttamiin haittoihin on puututtava. Tietoyhteiskunta ei kehity tietoa panttaamalla."
"Kulttuurin arvo kasvaa jaettaessa, jolloin kasvavat myös taiteilijan mahdollisuudet ansaita kulttuuria tuottamalla."
"Tiedostonjakamista ei tule rajoittaa, eikä siitä pidä rangaista, vaan siihen tulee kannustaa. Piraattipuolue vastustaa laajakaistaveroa ja haluaa lakkauttaa kasettimaksut."
"Kenenkään luovan taiteilijan ei tarvitse ansaita rahaa luomuksellaan seitsemänkymmentä vuotta kuolemansa jälkeen."
"Kaupallisen kopioinnin ja käytön tekijänoikeussuoja lyhennettävä 5–10 vuoteen hyödykkeen julkaisusta."
"Kaiken teosten epäkaupallisen kopioinnin, levittämisen ja muun käytön on oltava vapaata teoksen luomishetkestä lähtien."

3. "Nykyisen patenttijärjestelmän yhteiskunnalle aiheuttamille taloudellisille ja juridisille rasitteille ei ole perusteita kehittyvässä markkinataloudessa. Patentit eivät nykypäivänä juurikaan suojaa yksittäisen keksijäneron keksintöä. Patentteja käytetään ennemminkin pienyrittäjien toiminnan tukahduttamiseen."
"Ohjelmistopatentit ajavat ainoastaan patenttilakimiesten ja suuryritysten etua."

Olen n. 90% puolueen ohjelman sisällön kannattaja. Ei, en kannata tekijänoikeuksien alaisten tuotteiden järjestelmällistä kopiointia. Mutta ehdottomasti vastustan yksityisten kansalaisten keskinäisen tietoliikenteen sisältöön puuttumista mistään muista syistä kuin vakavista rikoksista (terrorismi, väkivalta, kiristykset, vakavat talousrikokset) epäiltäessä. Tekijänoikeuksien alaisten teosten siirto ei kuulu tähän ryhmään, paitsi ehkä, jos se tapahtuu ansaitsemistarkoituksessa.

Puolueen ohjelman vakava puute on se, että puolue ei esitä konkreettisiä ratkaisuja aineettomien teosten tekijöiden taloudellisten oikeuksien turvaamiseksi, vaan tyytyy vähättelemään ongelmaa.

Mutta samaa mieltä olen esim. tekijänoikeuksien järjettömän pitkistä kestoista ja patenttijärjestelmän mädännäisyydesta.

Kuitenkin puolueen hölmöin ratkaisu, joka vesittää kaiken: puolue jättäytyy tietoisesti "yhdenasianliikkeeksi", eli jättää ehdokkailleen vapaat mielipiteet yli 99% eduskuntatyöstä, siis kaikkeen puolueohjelman ulkopuolisiin asioihin. Puolue siis etsii äänestäjikseen ihmisiä, joille muu yhteiskunnan asioiden hoitaminen on yhdentekevää. Tällaisia minun näkökulmani mukaan löytyy vain niistä, jotka ilman piraattipuoluetta jättäisivät äänestämättä. Heitä voi olla, mutta onko tarpeeksi? Vaikka kannatan puolueen ajamia tavoitteita, en voi äänestää sen ehdokkaita.

Jotta joku puolue voitaisiin ottaa vakavasti, sillä täytyy olla ideologia: ajatusrakennelma, joka johtaa kaikki tavoitteet yleisistä, julkisista perusarvoista ja jolla on looginen teoria arvojen toteuttamiseksi. Totta, useimmilla puolueilla ei ole selvää ideologiaa. Minusta tuntuu, että Suomessa sellainen on vain Kokoomuksella ja Vihreillä. Muut ovat enemmän tai vähemmän vain valtaa tavoittelevia eturyhmäpuolueita tai yhdenasianliikeitä.

Uusi, paha imperiumi ärähtelee?

"Vanha, paha imperiumi", Microsoft on kriisissä. Ehkä sielläkin on tajuttu, että PC-ohjelmistoliiketoiminnan perusta vahvana voiton tuottajana ja jatkuvan kasvun turvaajana on luhistumassa. Tällä bisneksellä on 5-10v elinaikaa. Perustan nakertajina ovat mobiiliviestintä ja (hieman kiistanalaisesti) "cloud computing", pilviprosessointi.
Mikä on uuden asetelman valtias, uusi imperiumi? Kotoinen Nokiamme yrittää ottaa osansa, mutta silmiin pistävämpää on Applen agressiivisyys. Onko Apple uusi, paha imperiumi, joka pyrkii nujertamaan kilpailun ja kaikin mahdollisin keinoin kaventamaan kuluttajien valinnanvapautta niiltä osin kuin sille itselle on edullisinta? Minusta näyttää siltä. Apple ei koskaan ole ole ollut millään mittarilla avoimen tietojenkäsittelyn kannattaja. Se on ollut aina, häviöllä ollessankin, suljetumpi kuin kilpailijansa. Jobs on varmasti todennut, että Mac ei ole tulevaisuuden rahasampo: kasvu on haettava muualta ja kyynerpäät on pidettävä terävinä.
Uusi keskustelu Jobsin ärhentelystä Abodelle paljastaa pelin henkeä. Jobsin tekosyyt Flashin teknisistä puutteista ja jopa avoimuuden puutteesta (!!!!) tuskin ovat todellinen motiivi. Todellinen ärtymisen syy lienee se, että Flash ja Abode yleensäkin tukevat "cross platform" kehitystä. Siitä ei uudeksi imperiumiksi tähtäävä Apple alkuunkaan pidä.

Pitäkää silmät auki!

"Steve Jobs believes he's gambling Apple's future on an all-or-nothing push into a new market"

Propeller-mikrokontrolleri

Kuten olen jo kertonut ( lojban-blogi ) olen alkanut kehittää tutkimusympäristöä käsitteellisen ajattelun, "alisymbolisen ajattelun" ja aistihavaintojen välisen suhteen luonteen selvittämiseski. Tutkimusympäristö on pieni, itsekseen liikkuva ja ympäristöään aistiva robotti. Homma jakaantuu selvästi kahteen erilliseen kehityskohteeseen:
1. Robotti, sen mekaniikka, elektroniikka ja ohjelmisto.
2. Pieni ARM-pohjainen linux-kortti, jossa toimii varsinainen "ajatteleva ohjelmisto".

Koska en halua kovasti panostaa kohtaan 1., valitsin kehityksen lähtökohdaksi mielestäni parhaan valmiin perustan tarjoavan, kohtuuhintaisen robotti-rakennussarjan: Parallaxin Stingray.

Mutta koska laitteisto on kiinnostava ja Stingrayn P8X32A, Propeller, mikro-ohjain hyvin poikkeuksellinen ja jopa edistyksellinen, lienee parasta kertoa lähemmin mistä on kysymys ja mitä olen oppinut. Stingray-robotti on "keskikokoinen" harrastelijarobotti. Pienimmät ovat nyrkinkokoisia (viivanseurantakoneita) ja suurimmat lastenvaunujen kokoisia. Stingray on n. 28x37cm ja 15cm korkea. Siinä on kahden DC-moottorin differentiaalikäyttö (kuten esim pölyimuriroboteissa), ei siis kääntyviä pyöriä kuten RC-autoissa (joita myös harkitsin pohjaksi). Ohjainkortti sisältää jänniteregulaattorit, kaksois-H-siltamoottorinohjaimen, sarja-EEPROM-muistin, USB-liitäntäpiirin (IDE-liitäntä), rinnakkais-IO-puskurit ja tietysti P8X32A-mikro-ohjaimen. DC-moottoreille on siis suoraan liittimet ja 24 bittiä digitaalista IO:ta mahdollistaa erilaisten antureiden (esim ultraääni-sonarit) ja toimilaitteiden (esim servot) melko ongelmattoman sähköisen liittämisen. Tarvittava ohjelmisto on oma tarinansa.

P8X32A-Propeller-mikro-ohjain sisältää kahdeksan 32-bittistä suoritinta ja 36 ktavua RAM-muistia, johon ohjelma ladataan, joko suoraan ulkoiselta USB-väylältä (UART-välivaiheen kautta), tai EEPROM-muistista. Kahdeksan suoritinta toimivat eräänalisessa symmetrisessä SMP-arkkitehtuurissa. Niillä on pieni oma muisti ja yhteinen isompi muisti. Keskinäinen kommunikointi tapahtuu yhteisen muistin, IO:n kautta tapahtuvan synkronoinnin ja semaforilogikan avulla. Tämä ei ole ihan helppoa sille, joka ei ole rinnakkaisajatteluun tottunut. Mutta opettavaista on!

Erikoista suorittimissa on, että niillä ei ole perinteisiä keskeytyksiä: jokaisessa suorittimessa voi toimia vain yksi taski, ohjelmasäie. Mutta ohjelman ei tarvitse pollata mitään, vaan asettua odottamaan jotakin tapahtumaa, ajanhetkeä tai IO-muutosta. Konsepti on outo, mutta toimiva: reaaliaikavaste on todella nopea, ja kahdeksalla suorittimella pääsee niin pitkälle kuin pienehköllä muistillakin: kokoonpano on melko tasapainoinen.

P8X32A-mikro-ohjainta voi ohjelmoida (päävaihtoehto) SPIN-skriptikielellä, assemblyllä tai C:llä. C-ympäristöä en ole kokeillut. SPIN-tulkki syö aika paljon suorittimien tehosta, mutta säästää muistia ja se merkitsee minulle. SPIN on olioperustainen, ei oikea olio-orientoitunut kieli: siis esim periytymistä ei tueta, mutta luokkia ja niiden instansseja kyllä.

Stingray-robotti, P8X32A-mikro-ohjain ja SPIN-ohjelmointikieli olisivat erinomainen tapa päästä alkuun ohjelmointi- ja robottiharrastelussa, oppia ja sisäistää heti alkuun kaksi hyvin tärkeää asiaa: olioajattelu ja rinnakkaisajattelu. Multicore-toteutukset ovat lähitulevaisuuden keskeinen haaste). Siis myös oppilaitoksiin ympäristö sopisi loistavasti. Mutta nopeiden, rinnakkaisten ajoitusten ohjelmointi ei ole helppoa ja minä totesin pian tarvitsevani apua. Simulaattori olisi kova juttu, mutta kun sellaista ei ole tarjolla, ostin 16-bittisen Zeroplus-logiikka-analysaattorin. Se on edullinen USB-liitännäinen, PC:tä käyttöliitäntänään käyttävä laatikko. Siitä on ollut merkittävä apu esim. moottoreiden PWM-ohjauksen ja ultraääni-sonarin ohjauksen toteutuksessa.

Näyttää nyt siltä, että minulla on melko pian projektisuunnitelman mukainen robotin "aivorunko", matelijanaivot tavoitteen mukaisessa kunnossa ja voin vielä hieman leikkiä esim toteuttamalla jonkinlaisen yksinkertaisen SLAM-algoritmin SPIN-kielellä ja siten hankkia kokemusta todellisen "alisymbolisen mallin" myöhäisempää toteuttamista varten.

Avaruusteknologian mielekkyys

Amerikan Yhdysvaltojen hötkyilevä avaruustutkimus herättää monissa ihmisissä tunteita. 60-luvulla käytiin kiihkeä, kustannuksissa tinkimätön kylmänsodanhenkinen kuukilpa. 70-80-luvuilla saatiin tuskan, hien ja ihmisuhrien kautta toteutetuksi teknisesti ontuva sukkulajärjestelmä, joka on palvellut kohtuullisesti, mutta suurin kustannuksin, kahta pahaa onnettomuutta lukuunottamatta. Taustalla on monta aloitettua lupaavaa seuraavan sukupolven järjestelmän kehitystä, jotka kaikki on kuitenkin aina hyllytetty hallitusten vaihtuessa. Nyt kun 40v takaista teknologiaa ollaan museoimassa, ilman että korvaavaa olisi kehitetty ajoissa, etsitään syyllistä. Kun Obama hyllytti kummallisen Constellation-hankkeen, monet tuntuvat syyttävän tilanteesta häntä.
Vastapainoksi miehitettyjen avaruuslentojen pysähtyneisyyden aikakaudelle, miehittämättömien planettaluotainten tasaisesti jatkuva edistys on tuottanut upeita tuloksia, hienoa ymmärrystä aurinkokunnastamme ja maailmankaikkeudesta laajemminkin.
Sekä EU:n että Venäjän avaruustoiminta on ollut melko matalaprofiilista, mutta miehittämättömien luotainten teknologia on molemmilla hiljalleen parantunut.

Miksi?

Miksi avaruusteknologia on tärkeää, eikä rahan tuhlausta? Jos et ole elämänarvoiltasi kyyninen, itsekeskeinen kvarttaalikapitalisti tai vastaava, vaan arvostat tietoisuutta itseisarvoisena ilmiönä maailmankaikkeudessa, silloin tietoisen elämän säilyttäminen kauas ennakoimattomaan tulevaisuuteen on sinulle myös itseisarvoista. Avaruusteknologialla on minulle kaksi tavoitetta:

1. Hankkia tärkeää tietoa maailmakaikkeuden olemuksesta, olosuhteista, joissa biologinen elämämme joutuu jatkossakin toimimaan.
2. Mahdollistaa joskus kauempana tulevaisuudessa tietoisen elämän jatkuminen muuallakin kuin maapallon pinnalla. Tietoisuus on arvokas ilmiö maailmankaikkeudessa ja paremmassa turvassa, jos se on levinnyt laajalle kaikkeuteen, myös toisiin aurinkokuntiin.

Miten?

Hötkyileminen on turhaa. Avaruusteknologian kehityksen on oltava erittäin pitkäjänteistä. Tärkeämpää on teknologian kehitys, kuin lyhytnäköiset näyttävät tempaukset. Constellation-projekti edusti viimeksimainittuja, siksi sen lopettaminen tuhlauksena oli terve aloite Obamalta. Tärkeää on kehittää teknologiaa, jonka avulla avaruusmatkailusta tulee kohtuuhintaista rutiinia. Kertakäyttöteknologiasta on päästävä eroon. Miehitetyt avaruuslennot voidaan edelleen pitää minimissään, kunnes maasta päästään ylös kiertoradalle merkittävästi nykyistä halvemmalla. Obaman ajatus ohjata seuraavaksi tämä toiminta yksityisille yrityksille on järkevä liike.

Hieman pidemmällä aikavälillä rakettitekniikasta keinona nousta maasta kiertoradalle on kokonaan luovuttava. Tilalle on otettava käyttöön avaruushissit. Mutta niitä joudutaan odottamaan vielä useita vuosikymmeniä, toivottavasti ei paljon yli 30v ajan. Ratkaisevana välitavoitteena on laadukkaan hiilinanoputken teollinen massavalmistus. Jos se on mahdollista esim. v.2030, niin ensimmäinen avaruushissi voi olla käytössä 10v tämän jälkeen, siis v.2040.

Miten kauemmaksi?

Maan kiertoradalle noustaan tulevaisuudessa siis hissillä, mutta miten lennetään aurinkokunnan sisällä planeetalta toiselle? Matkat kestävät pitkään ja miehistö on mm. alttiina painovoimattomuuden rappeuttavalle vaikutukselle ja avaruussäteilylle. Ratkaisu molempiin näihin ja muihinkin ongelmiin on suuren, jatkuvaan käyttöön tarkoitetun planeettaristelijän valmistaminen. On koottavava maan kiertoradalle suuri, valtamerilaivan kokoinen ristelilijä, jossa on pyörimisliikkeellä luotu keinopainovoima ja riittän paksut säteilyltä suojaavat seinät. Myös magneettista suojausta varautuneilta hiukkasilta voidaan käyttää. Tällainen risteilijä ei koskaan laskeudu mihinkään, ehkä pieniä kuita ja asteroideja lukuunottamatta, vaan laskeutumiseen käytetään aina hissejä tai pieniä sukkuloita. Aluksen käyttöikä voisi olla satoja vuosia, teknologiaa aina välillä parantaen. Alkuvaiheessa propulsiomenetelminä voisi olla yhdistelmä kemiallisia raketteja, ionopropulsiota ja aurinkopurjeita.

Todennäköisesti Obama ei tällä: "By 2025, we expect new spacecraft designed for long journeys to allow us to begin the first-ever crewed missions beyond the Moon into deep space." tarkoittanut ihan sitä kuin minä edellä (2025 on hieman liian aikaisin), mutta ehkä jotakin sinnepäin, ehkä uudelleenkäytettävää avaruusristelijää, joka ei laskeudu minnekään, vaikkakaan ei vielä valtamerilaivan kokoista. Ainakin tästä voisi niin päätellä: "What we're looking for is not just to continue on the same path; we want to leap into the future. We want major breakthroughs, a transformative agenda for NASA."

Muihin aurinkokuntiin?

Minun visiossani yksittäinen fyysinen ihminen ei koskaan poistu aurinkokunnasta. Näihin ylipitkiin, ehkä vuosituhansia kestäviin matkoihin käytetään robotiikkaa ja biologisena rahtina voi olla kryonisesti säilöttyjä alkioita tai vain sähköisesti tallennettua DNA-materiaalia. Ihmisyksilö voi osallistua matkaan "uploadina", digitaalisesti taltiotuna ihmismielenä.
Tärkeintä on, että tietoinen elämä, biologinen ja keinotekoinen, saadaan siirrettyä turvaan maapallon vaaroilta, sitten kun tehtävä on mahdollinen.

Androidi avaruuteen

NASA lähettää viimeisellä sukkulalennolla Kansainväliselle Avaruusasemalle androidirobottiproton R2-robonautin (ei siis R2D2). Tarkoituksena on testata roboa oikeissa työolosuhteissa, painottomuudessa ja kosmiselle säteilylle herkistettynä. Robotti käy läpi testiohjelmia ja saa uusia HW- ja SW-päivityksiä testjaksojen kuluessa.
NASA on pyytänyt kolme miljardia 2011 alkavalle viisivuotisjaksolle androidirobottien kehittämiseen. Androidit tulevat keskuuteemme, avaruuteen ja maan pinnalle. Sukkula-aikakauden loppu on robonauttien aikakauden alku.
Tässä toinen vanhempi uutinen R2:sta.
Ja aivan varmasti robonauttikehitys vauhdittaa myös maanpäällisten androidien ja yleensäkin tekoälyn kehitystä. Hyvä juttu. Keep listening.