Hurahdin romaanin kirjoittamiseen

Innostuin kirjoittamaan oman romaanin. En ole koskaan julkaissut mitään kaunokirjallista. Muutkin julkaisut ovat tavallista nettikirjoittelua. Kuitenkin olen haaveillut jonkinlaisen scifi-romaanin luomisesta jo vuosikymmeniä ja kaavaillut mielessäni monenlaisia sisältöjä. Nyt lopullinen kimmoke tuli Inkoon saariston kesämökkimme taianomaisen ilmapiirin synnyttämänä.

Olen kertaalleen jo kirjoittanut koko tarinan ja hionut sitä parin kuukauden ajan. Isäni on lukenut sen läpi, poiminut kirjotusvirheitä ja antanut muuta palautetta. Kuulemma tarina on hänenlaiselleen mukaansa tempaava. Koko kirjoittamisprosessi on ollut jotakin aivan muuta kuin odotin. Se on ollut koukuttavaa, vienyt mukaansa 24/7 tyylillä. Oletan, että juuri oikea tapa on ensin kirjoittaa koko juttu vauhdilla, ilman liikaa kritiikkiä ja pidäkkeitä ja vasta sitten itse lukea kaikki rauhallisesti läpi korjaillen, poistaen, täydentäen, muuttaen. Kirjoitustyökaluni on ollut LibreOffice ja sen oikolukutyökalu.

Tarinaa kutsun romanttiseksi, lämminhenkiseksi tieteisfantasiaksi. Se lähtee olettamuksesta, että erityisesti Inkoon saaristossa ja lähialueella sisämaassa elää metsätonttuja. Tarinan tieteisulottuvuus yrittää selittää asetelman mahdolliseksi. Tiede on lähinnä biologiaa ja lääketiedettä. Toinen ulottuvuus on tieteiskirjallisuudelle tyypillinen tulevaisuuden ennustaminen. Tarina alkaa vuodesta 2012 ja ulottuu vuoteen 2028 arvioiden maailman muuttumista tänä lähitulevaisuuden ajanjaksona. Fantasiaulottuvuus käsittää tonttujen panpsykistisen maailmankuvan ja siihen liittyvät telepatiansukuiset ilmiöt, kuten tietoisuuksien kytkeytymiset ja sulautumiset.

Tarina sisältää monenlaista yhteiskunnallista kritiikkiä. Tonttujen omaa kulttuuria luonnollisesti ihastellaan. Erityisesti tonttujen tapa toteuttaa matriarkaalinen yhteiskunta saa kannatusta. Kirjan päähenkilö on nuori mies, alussa teini-ikäinen, mutta enemmistö muista aktiivisista henkilöistä on naisia, sekä tonttuja että ihmisiä. Suunnittelen omakustannetta, ainakin aluksi. Jos kirjasta pidetään laajemmin, voin tyrkyttää sitä oikeille kustantajille.

Minulla ei aavistustakaan, jatkanko kaunokirjallista alaani. Tietysti olen hieman mielessäni luonnostellut muutamaa samaan maailmankaikkeuteen sijoittuvaa tarinaa, mutta ne ovat hyvin alkuvaiheessa. Ai niin: kirjan nimeksi varmaan tulee "Mökki Tonttumetsän rannalla".

Tilanne on oleellisesti muuttunut

Melko todennäköisesti jätin palkkatyöläisen elämän. Sain 15kk irtisanoutumispaketin Accenturelta. Se oli ilmeisesti Nokian kustantama. Mutta on mahdollista, että toimin vielä ennen lopullista eläköitymistä elinkeinoelämässä yrittäjän, lähinnä konsultin ominaisuudessa.

Kuullostaa ehkä omituiselta, mutta olen aloittanut oman tuotekehitysprojektin. No, ehkä se ei ole niin omituista, jos lukee aikaisemmin kirjoittamiani juttuja eteenkin robotiikasta ja muista kognitiivista järjestelmistä. Tällaiset asiat ovat minulle hyvin läheisiä. Edellä esittelemäni katamaranhanke jatkuu, mutta pääasiassa mökkiprojektina. Kotona käytän huomattavan osan työelämästä vapautunutta aikaani kognitiivisen robotiikan kehittämiseen.

Mitä siis tarkemmin esittäen aion toteuttaa? Tavoitteenani on "Cognitive Robotic Framework", softapaketti joka liittyy Willow Garagen Linux-käyttöjärjestelmän päällä pyörivaan ROS, Robotic Operating System, välikerrokseen. Tämä "CRF", "Cognitive Robotic Framework", pyrkii toteuttamaan yleiskäyttöisen, käsitteelliseen ajatteluun kykenevän tekoälyn, joka on tarkoitettu lähinnä robotiikkaan.

Mikä tässä suunnitelmassa on sitten erityistä, sellaista joka tekisi sen jotenkin uskottavaksi, tavoiteltavaksi? Esitän tähän motivoivaan tehtävään kolme kohtaa:

1. Ei-symbolinen, "Deep Learning", hierarkinen hahmontunnistus, konenäkö- ja puheentunnistuskäyttöön.

2. Symbolinen, käsitteellisen ajattelun lohko, jonka opettaminen on mahdollista ACE-kielellä. ACE-kieli mahdollistaa myös toiminnallisen interaktiivisuuden. ACE on tavallaan englanninkielen murre.

3. Robotin maailmankuvan perustana ovat valmiiksikehitellyt SUMO- ja MILO-ontologiat .

Tarkoitus on siis soveltaa paljon valmista osaamista ja sellaisena kokonaisuutena, josta ainakaan minä en ole kuullut toteutettuna. Silti tavoitetaso on melko matala, ainakin alkuvaiheessa. Ensimmäisenä toiminnallisena tavoitetasona on robotin kyky liikkua itsenäisesti, käytännössä pyörillä, tunnistaa ja kartoittaa ympäristöään, havaita poikkeavuuksia normaaliin. Ensimmäinen sovellusalue voisi siis olla vartiointitehtävät. Muut tulevat myöhemmin, jos ovat tullakseen.

Projektin toteutuksen luonteesta käsitykseni on, että tekeminen sisältää vähemmän perinteistä ohjelmistokehitystä, enemmän ontologia- ja sääntökehitystä käyttäen SUO-KIF-kieltä ja ACE-kieltä, että opettaen ei-symbolista lohkoa simuoloidussa tai todellisessa ympäristössä. Tärkeä haaste on tehokkaiden opetusmenetelmien kehittäminen ja lukemattomien vielä ymmärrykseni ulottumattomissa olevien ongelmien ratkominen.

Mahdollinen kaupallinen liiketoimintamalli perustuu siihen, että kehitettävä ohjelmisto olisi ROS-ohjelmiston ja Linuxin tapaan avointa koodia, mutta suuri osa kehitettävää valmista robotin laatamiskelpoista, opetettua tietämystä, "knowledge", ja robotin opettamisen "knowhow", säilytetään suljettuna tietona projektin piirissä, vain demottavassa asussa.

Do It Yourself?

Olen "elämäntapainsinööri". Olen koko ikäni, leikki-ikäisestä alkaen, ollut aina suunnittelemassa jotakin. Jotkut asiat ovat toteutuneet, ainakin johonkin järkevään pisteeseen, jotkut jääneet täysin kesken, useimpien toteutus ei ole koskaan alkanutkaan. Mutta suunnittelu on mukavaa, aktiivista ajatusleikkiä, mielestäni parempaa kuin joku (älyllisesti) passiivinen ajanviete.

Eräs vuosia kestänyt pohdiskelu oli "uivan kesämökin" rakentaminen. Olen kiinnostuneena lueskellut toisten toteutuneista ratkaisuista, joita voivat olla lähinnä : (1) iso, perinteinen (yksirunkoinen) vene, siis purje- tai moottorivene, (2) ponttoonien varassa kelluva mökki, joka nipin napin täyttää vesikulkuneuvon tunnusmerkit tai sitten (3) monirunkovene, lähinnä katamaraani. Viimeksimainittu on tuntunut mielekkäimmältä.

Jos katamaraanin funktio on "uiva kesämökki", niin se saa olla tilava ja mukava nopeuden kustannuksella. Sillä liikutaan vähän, ollaan pitkään paikallaan. Nyt en tällaista tarvitse. Sen sijaan haluaisin sopeuttaa mökkeilyä ekologisempaan suuntaan: vaihtaa auton ja ison mottoriveneen käytön mielekkäämpään yhteyskulkuneuvoon. Harkitsen taas katamaraanin rakentamista, mutta ei enään uivaksi kesämökiksi. Nyt sen pitäisi olla "nopea" tilavuuden ja mukavuuden kustannuksella. Tämä vanhan ajattelun uusi mukaelma tuli ajankohtaiseksi, kun totesin, että nyt minulla olisi paikka katin rakentamiseen, esim. pressukattoisella telakalla.

Siis olisiko mielekästä aloittaa esim runsaan vuoden päästä 3-4v kestävä suunnittelu- ja rakennusprojekti? Pikainen markkinatutkimus on osoittanut, että edes piirustuksina ei löytyne tarkalleen tarpeitani vastavaa (kun mm. maksukykyni huomioidaan) melko nopeaa, helposti purjehdittavaa, mukavaa vesikulkuneuvoa. Tarkoituksena olisi siis vaihtaa n. 2h auto-moottorivenematka (losseineen, kulkuneuvon vaihtoineen) koko päivän kestävään (6-10h) mukavaan venematkaan, jonka aikana ei juuri kaupallista energiaa kulutettaisi. Siten kulun olisi oltava pääsääntöisesti erittäin mukavaa, tasaista, tilaa olisi oltava runsaasti löhöilyyn, musiikin kuunteluun ym. siis sille miehistön jäsenelle, joka ei ole ruorivuorossa. Ei siis saa tulla tunnetta, että matkaan haaskaantuu aikaa.

Katamaranin kulku on (kuulemma, en ole koskaan ollut kyydissä!) oleellisesti tasaisempaa kuin yksirunkoisella. Loogisestikin näin pitäisi olla. Lisäksi katilla on rakenteelliset edellytykset olla selvästi yksirunkoista nopeampi. Esitän myös väitteen, että (oman analyysini mukaan) tee-se-itse rakentajalle katti on yksirunkoista yksinkertaisempi, ainakin, jos osaa välttää suunnittelun sudenkuopat. Vaatimukseni helposta purjehdittavuudesta sisältää sen, että esim sadepäivän sattuessa koko ohjauksen voi suorittaa sisätiloista, komentosillalta. Tämä on yksi niistä syistä, miksi harkitsen vakavasti siipipurjeita, perinteisten rättipurjeiden sijaan.

Tehdään pieni ajatuskoe. Verrataan pienen katin runkoja kaksikkokajakkiin (jollaisen olen stripperi-menetelmällä suunnitellut ja rakentanut). Katin rungon kantavuus on oltava kaksikon kantavuutta suurempi, mutta kuinka paljon? Iso kaksikko kantaa kaksi 100kg melojaa ja 50kg matkatavaroita: yht. 250kg. Kaksi sellaista kantaisi siis 500kg. Oletan, että koska speksissäni oli, että tavoittena ei ole pitkille merimatkoille tarkoitettua venettä, niin katin runkoja yhdistävän sillan voisi suunnitella alle 1000kg painoiseksi. Kun siihen lisätään vaikka 500kg "hyötykuormaa" (siis tuplasti enemmän kuin kajakin 250kg), tulisi siitä 750kg/runko eli 3x kaksikkoon verrattuna. Veneen kulkuvastus alle runkonopeudella on melko suoraan märkäpinta-alaan verrannollinen. Pinta-ala kasvaa mittojen (pituus, leveys, syvyys) neliössä, mutta tilavuus, eli kantavuus kuutiossa. Siten katin tehonkulutuksen pitäisi olla oleellisesti pienempi kuin 6x kaksikkokajakilla, jolla se voisi olla vaikka 200W (100W per meloja), eli siten alle 1kW teholla pitäisi päästä lähelle runkonopeutta. Millään yksirunkoisella, joka tarjoaa vastaavat mukavuudet (siis n. 4m x 4m salonki) ei päästä samaan. Nyt pitäisi mm. selvittää millaisella siipipurjeella tämä teho tuotetaan. Harkitsen kahta (yksi runkoa kohti) symmetristä, yksielementtistä siipeä, koska sellaiset olisi melko helppo rakentaa ja hallita.

Yhteenvetoa kuulumisistani

Viime keväänä, siis keväällä 2011, kävi selväksi että sekä minulta että vaimoltani loppuu "työsuhdekesämokkien" käyttö. Olimme vuosien ajan hyötyneet täysillä sekä Nokian että Tapiolan henkilökuntalomamökeista. Tapiola luopui mökeistään ja minun Nokian työsuhteeni loppu kävi ilmeiseksi kun Ollilan äärimmäisen epäisänmaallisena tekona palkkaama troijanhevonen Eloppi julisti suunnitelmansa Nokian tuhoksi, mutta oikean isäntänsä Microsoftin oljenkorreksi.

Tässä asetelmassa päätimme hankkia eläkeiän lähestyessä oman vapaa-ajan asunnon. Vaikka se maksaa maltaita, oletamme, että raha säilyttää siinä arvonsa. Lisäksi, jos saamme aikaa valmistautua muutaman vuoden, mahdollisen globaalin taloudellisen romahduksen koittaessa vaikkapa Uudenmaan saaristossa voi selvitä romahduksen jälkiseurauksista paremmin kuin kaupungissa. Koko kesä meni sitten sopivan mökin etsimisessä. Aikaa kului ja bensaa ehdokkaita katsastellessa, tarjonta ei ollut kovi kattavaa!. Tarjonnan taso ja hintojen realiteetti kirkastui pikkuhiljaa. Neuvoksi muille: ei kannata hötkyillä. Etsiessä viisastuu.

Elokuun viimeisellä viikolla tärppäsi. Löysimme mitoiltaan vaatimattoman saunamökin kauniilta seudulta, kauniilta tontilta Inkoon Barösundin saaristosta. Hintaan oli juuri varaa ja plussat voittivat selvästi miinukset (tämä on tietysti subjektiivinen arvokysymys). Syksy on sitten ollut monessa suhteessa opiskelun aikaa. Olemme viettäneet joka toisen viikonlopun pidennettynä saaressa ja hankkineet mökkiin varaavan kevyttakan. Alueen isot saaret ovat kaikki sähköistettyjä, mutta suora sähkölämmitys ei kuullosta mielekkäältä, kun oma tontti tuottaa tarpeeksi puita pienen saunamökin ja mahdollisen tulevan päämökin lämmittämiseen.

Mökin varustelun (mm. porakaivovesijohtosysteemi) opiskelun lisäksi minulle uutta oli mökin mukana tullut isohko moottorivene. Ilman sen kuljetuskapasiteettia takkaprojekti olisi ollut paljon vaikeampi. Melojana tunnen lievää vieroksuntaa n. 1l/mpk kuluttavaa melulotjaa kohtaan. Lisäksi rotjakko nousee liukuun vasta niin isolla nopeudella, että sokkeloisella, kapealla, mutkaisella saaristoreitillä en uskalla ajaa liu'ussa kuin ehkä 40% venesatama-mökki-reitistä. Muu madellaan hitaasti runkonopeudella. En halua tehdä järvilehtoja.

Moni mainittu ja mainitsematon mökkiin liittyvä stressi (toivon tietysti oppivani tarpeelliset ja rentoutuvani ensi vuonna) on vienyt mehuja niin paljon, että en ole saanut mitään muuta aikaiseksi. Tietysti olen seurannut mm. Andrea Rossin ECat-projektia, demoja, lupauksia ja kiistelyä matalaenergiaydinreaktorin uskottavuudesta. Jospa tuosta tulisi lopulta jotakin!

Onko kesämökkeily epäekologinen elämäntapa? Voi olla, joissakin tapauksissa, riippuu mihin verrataan. Ainakaan kaukomatkailuun verrattuna se ei ole. Paljon on kiinni siitä, kuinka kaukana mökki on (siis matkoihin kuluvat luonnonvarat), lisäksi kuinka usein matkaa tehdään. Toinen tekijä on mökin oma energiankulutus. Molemmat voi saada pieneksi. Oletan, että eläkkkeellä olon koittaessa vietämme niin paljon aikaa mökillä, että matkustaminen jää vähemmäksi. Lisäksi haaveilen, että matkat tekisimme ainakin osan vuotta veneellä (tietysti purjeveneellä) Espoon ja Inkoon välillä. Haaveilen purjekatamaraanin suunnittelemisesta ja rakentamisesta. Sen avulla matka voisi mennä yhdessä päivässä ja jo matka olisi "lomailua" toisin kuin masentava autossa istuminen.

Lisäksi tavoitteena on monin tavoin parantaa mökillä asumisen omavaraisuutta, mutta näiden suunnitelmien toteuttaminen vie vuosia. Toivottavasti maailma pysyy vielä jonkin aikaa pystyssä.

Mutta nyt on edessä lyhyt talvi, mökki on kylmillään, ja minulla on aikaa pohdiskella, ehkä edistääkin mm. kognitiivisen robotiikan suunnitelmia. Oletan, toivon, että saan pian kenkää Accenturelta, kun pahin hätä Nokian Symbian-hommien kanssa hellittää. Sitten on aikaa tärkeämpiin, hyödyllisempiin hommiin.

iPhonen Siri ymmärtää ja auttaa

Ehkä runsaat viisi vuotta sitten tajusin, että mobiililaitteiden tulevaisuus on älykkäinä, siis ihan oikesti ÄLYKKÄINÄ henkilökohtaisina avustajina. Tähän asti typerät "älypuhelimet" eivät ole olleet juuri missään suhteessa älykkäitä. Mutta nyt näyttää, että oikea äly on tulossa puhelimiin. Apple osti Siri-sovelluksen ja sulautti sen vasta julkistettuun iPhone 4S:ään.
"See how Siri works"

"Puhu Sirille, niin ymmärtää sinua, tekee mitä pyydät, kertoo mitä haluat tietää, etsii vastauksen."

Tiesin, että Nokiakin puuhasteli labratasolla, ilmeisesti Cambridgessä, jonkun tällaisen projektin kanssa, mutta taisivat hankkeet mennä tämän ja viime vuoden isojen leikkauksien kanssa. Nokia ei ole vuosiin ollut insinöörivetoinen yhtiö (vaikka asioita ymmärtämättömät näin kuvittelevat) ja ekonomit eivät tällaisista mitää tajua. Applessa on toisin.

Sulautettu tekoäly on suunta mihin mennään. Googlella on 100% varmuudella vastaavia hankkeita ja varmaan pian näemme androideissa vastaavia tai jopa kehittyneempiä toimintoja. En missään nimessä osta iPhonea vaikka olenkin hyvin innostunut Siristä. Toivon että Google tulee pian perässä. Siinä firmassa tekoälyllä on omasta takaa vahva traditio. Siri on Applella pääasiassa ostotavaraa. Plussaa on että heillä sen arvo ymmärrettiin.

Robottiviihdettä kaikenikäisille

Katselin lomainspiraatina vasta nyt muutaman vuoden takaisen Disney-Pixar animaation: Wall-E. Olin tyytyväinen elokuvaan. Verrattuna moniin muihin lapsille tarkoitettuihin robottifantasioihin, Wall-E on kohtuullisen uskottava, realistinen robottipersoonallisuus. Olisi turha luetella pieniä "virheitä" ja epäjohdonmukaisuuksia, koska tällaisessa scifi-fantasiassa ne eivät oleellisia, jos eivät ole juonen kannalta keskeisiä eivätkä hypi silmille. Wall-E on melko uskottava robotti, ei "satuolento". Tarina on lähempänä laadukasta scifiä kuin puhdasta fantasiaa.

http://en.wikipedia.org/wiki/WALL-E

Kuten wikisivu kertoo: "The animators visited recycling stations to study machinery, and also met robot designers, visited NASA's Jet Propulsion Laboratory to study robots, watched a recording of a Mars rover,[17] and borrowed a bomb detecting robot from the San Francisco Police Department."

Wall-E sisälsi kohtuullisesti tämänpäivän robottirealismia, vaikka tarinan mukaan se olikin toteutettu vasta 2110. Wall-E on kapean tehtäväalueen robotti, joka kuitenkin on toteutettu jonkinasteisella yleistä tekoälyä, AGI.a käyttäen, koska sen oli itsenäisesti pysyttävä toimivaan vaikeissa ja yllättävissä olosuhteissa ja mm. huoltamaan itseään varaosia vaihtamalla. Tarinassa robotti vaihtaa uuden kameran toisen rikkouduttua.

Tinkimättä yhtään toimeksiannostaan, ihmisten kulutushysterian tuottamien romujen siivoamisesta ja lajittelusta, kaveri myös käyttää aikaa maailmankuvan syventämiseen ja pohtii syntyjä syviä. Tarinan toinen päähenkilö, EVE-robotti, joka edustaa vuoden 2805 osaamista ja ilmeisiä molekyläärisen nanotekniikan sovelluksia mm. "saumattomia luukkuja" ja toimilaite-elimiä.
Kumma kyllä, älyllisesti se ei ilmeisesti ole mitenkään Wall-E:tä fiksumpi.

Kannattaa katsoa vaikka uudestaan ko. elokuva. Ihan hyvää viihdettä, jonka sisällöstä voi vaikka keskustella lasten kanssa.

Heikon Yleisen Tekoälyn tärkeys

1. Taustaa

Automaatiolta, kehittyneeltä tekoälyltä ja robotiikalta odotetaan paljon, kun pohdiskellaan tulevaisuuden mahdollisia yhteiskuntia. Mutta näitä teknologian alueita myös ihan oikeutetusti pelätään, pidetään vaarallisina. Automaatio voi syrjäyttää merkittävän osan ihmisistä ja aiheuttaa suurta yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja talousjärjestelmän epävakautta. Tekoäly ja robottien ajatellaan voivan syrjättää koko ihmiskunnan. Vaikka monet pitävät näitä pelkoja “scifiluokan” huolina, näissä peloissa on perusteensa. Ihmiskunnan ongelmat ja muut vaarat ovat niin suuria, että tarvitsemme ylimääräistä älyllistä lisäkapasiteettia. Vaikka ihmisen ylittävää koneälyä on järkevää tavoitella, varovaisuus on tarpeeen.

Olisi järkevää ottaa esim. 10v aikalisä varsinaisen superälyn, todellisen “yleisen tekoälyn”, Artificial General Intelligence, AGI:n kehittämisessä siinä vaihessa, kun on ensin onnistuttu toteuttamaan sellainen juuri ja juuri keskivertoihmisen kykyjä hipova, mutta vielä helposti hallittava tekoälyarkkitehtuuri, jolta esim vielä puuttuu kyky rekursiivisesti kehittää itseään teknisellä tasolla. Tällaisella järjestelmällä, “heikolla AGI:lla” voi olla toteutettuna monia AGI:n keskeisiä ja kriittisiä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi arvo- ja tavoitehierarkia sekä motivaatiojärjestelmä, joita pidetään oleellisina “vahvan AGI:n” (Strong AGI, SAGI), turvallisuustekijöinä. Heikon AGI:n (Weak AGI, WAGI, "Semi-AGI") laaja soveltaminen tietojärjestelmissä ja robotiikassa vaikkapa 10v ajan antaa meille arvokasta kokemusta, jonka pohjalta voimme varovasti alkaa nostaa AGI:n kykyjä ihmisen kognitiivisten kykyjen toiselle puolelle.

Koska yleisen tekoälyn toteuttaminen on riippuvaista, paitsi arkkitehtorisesta ja algoritmisesta osaamisesta, myös tietokonelaitteiston kehitystasosta, SAGI voisi syntyä “vahingossa” helpommin vasta sitten, kun laitteisto-osaaminen on nykyistä oleellisesti korkeammalla tasolla. Nykylaitteistoilla vaara ei vielä ole yhtä merkittävä. Siksi meillä on turvallisuussyistä itse asiassa kova kiire hankkia tämä arvokas kokemus WAGI:a käyttäen ja toteuttaa käyttökelpoinen WAGI niin pian kuin mahdollista, ennen kuin laitteistoresulssit kasvavat nykyisiä merkittästi, valtavasti suuremmiksi.

Luonnollisesti WAGI:n toteuttamisesti olisi myös lähes vallankumoukselliset vaikutukset maailmantaloudelle; koska sen avulla yli 50% nykyisestä ihmistyöstä on korvattavissa tuottavammalla vaihtoehdolla, josta seuraa suuria ongelmia. Nämä ongelmat, syrjäytyneiden ihmisten ostovoiman katoaminen ja syrjäytettyjen hyvinvoinnin turvaaminen, on ehdottavasti ratkaistava ja ratkaisujen valmistelu on alettava jo nyt. Mutta koska SAGI:n toteutumista ei voi estää kuin globaali romahdus, ei WAGI:n kehittelyä ole syytä yhtään viivyttää.

Edellä perustellusta syystä olisi juuri nyt syytä etsiä ja kokeilla ennakkoluulottomasti erilaisia heikon AGI:n, WAGI:n toteutustapoja ja jakaa sekä vertailla kokemuksia avoimesti. Tältä pohjalta esittelen tässä kirjoituksessa vielä omia skenaarioitani em. päämäärän saavuttamiseksi.

2. Yleinen periaate
Useat tahot ovat ihan viime vuosina päätyneet siihen ratkaisuperiaatteeseen, että eteenkin kognitiivisen robotiikan kuin myös mahdollisesti muiden tietojärjestelmien AGI-arkkitehtuuri, on toteutettava sellaisella “hybridiarkkitehtuurilla”, jossa yhdistetään symbolinen, perinteinen AI-toteutustapa konnektionistiseen, ei-symboliseen toteutukseen. Periaatteena on, että hahmotyyppisten tulosignaaleiden (esim. visuaalinen, auditiivinen data ym.) analysointi sekä monimutkaisten toimilaitteiden (esim. robottien raajat) ohjaukset toteutetaan ei-symbolisella, konnektionistisella, nisäkkäiden aivokuoren arkkitehtuuria muistuttavalla hierarkisella toiminnallisuudella. Sen sijaan symbolinen, merkkipohjainen ja käsitteellinen ajattelu jätetään semanttisista verkoista muodostuneen, perinteisen tekoälytoteutuksen hallittaviksi. Nämä hybridiarkkitehtuurin kaksi osarakennetta integroidaan kuitenkin varsin kiinteästi toisiinsa siten, että klassinen “symbol grounding” ongelma saa ratkaisunsa kun merkittävä osa symbolisen puolen käsitteistä “maadoittuu” suoraan konnektionistisen puolen hallitsemiin hahmoihin. Täten esim. Searlen “Kiinalaiselta huoneelta” “kaatuvat seinät”, koska semanttisten verkkojen käsitteet saavat suorat, aistihavaintoihin perustuvat vastineensa reaalimaailmassa ja robotin voidaan perustellusti väittää oikeasti ymmärtävän maailmankuvansa sisällön.
Arkkitehtuurin molemmilla yllä lyhyesti kuvatuilla osapuolilla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Toisiaan täydentäen niillä mahdollisuus muodostaa monimutkaisessa ja odottamattomuuksia täynnä olevassa reaalimaailmassa kohtuullisesti selviytyvä oppiva kognitiivinen arkkitehtuuri. Symbolinen osakokonaisuus huolehtii enemmän tai vähemmän formaalista, käsitteellisestä, kielellisesti ilmaistavissa olevasta tiedosta, mutta konnektionistinen osa oppii hallitsemaan merkittävämmän siitä tietämyksestä, josta käytetään nimitystä “common sense” -ymmärrys. Molempien puolien opettaminen laajojen esimerkkiharjoitusten avulla selviämään kulloisessakin sovellusympäristössä on silti valtava tehtävä, jonka haasteellisuutta ei saa väheksyä.

3. Haasteen reaaliteetit
Olemassaolevat, yleensä aliresulssoidut AGI-hankkeet, tuntuvat tähtäävän suoraan SAGI-tasoiseen yleiseen tekoälyyn, jolta odotettaisiin pian toteutuksen koulutusvaiheen jälkeen jopa selvästi ihmisen ylittävää kognitiivista suorituskykyä. Näissä hankkeissa on käytännössä aina poissuljettu ajatus, että symbolinen toiminnallisuus jäisi ensimmäisen kertaluvun predikaattilogiikkaan perustuvalle tasolle, vaikka se probabilistisellä laajennuksella varustettuna mahdollistaisi robotin selviämisen suurimmasta osasta tavallisen ihmisen arkipäivän toiminnoista.
Minä arvioisin, että AGI-kehitys on hyvin vastavanlaisessa tilanteessa kuin ilmaa painavamman lentokoneen kehitys 110v sitten. Silloinkin akateemisesta osaamisesta olisi ollut valtavasti hyötyä, mutta professoritason teoreetikot tuhlasivat resulsseja mm. kiistelemäällä siitä, voisiko lentokoneen toteuttaminen edes teoriassa olla mahdollista. Tällöin potin korjasivat riittävästi tietoja ja ymmärrystä hankkineet, ei-akateemiset, käytännön toteuttamisen taitavat ammattilaiset, polkupyörämekaanikot, jotka saivat ensimmäisen lentokoneen rakennettua, kykenemättä ratkaisemaan niitä satoja differentiaaliyhtälöryhmiä, joita oikeaoppinen toteutus olisi periaattessa edellyttänyt.
Myös arvioitaessa WAGI:n toteutusta, sillä edellytyksellä, että huolellisesti kerätään monipuolisesti olemassaolevaa kokemusta ja teoriaa tekoälyn perusteista, ongelmista joihin on törmätty ja nykyisistä ratkaisuyrityksistä, nytkin riittävillä taidoilla ja ammatillisella osaamisella varustautunut, ei-akateeminenkin hakkeriryhmä voisi saavuttaa merkittävää edistystä tällä alueella. Haasteena pidän aluetta saman suuruusluokkaisena kuin esim. Linux-käyttöjärjestelmän kehitys on ollut.