Robotiikan perspektiivejä

Tämä kirjoitus on taas yritys luoda laajempaa kuvaa siitä, mihin teknologia parinkymmenen vuoden perspektiivillä on ehkä menossa robotiikan osalta. Robotiikka on siitä syystä strateginen alue, että robotit ovat aina suoraan kilpailleet työmarkkinoilla ihmisduunareiden kanssa. Jo 60-luvulta alkaen on pelätty robotiikan olevan uhka ihmisten työllisyydelle. Vaikka robotit ovatkin korvanneet liukuhihnatyötä laajalti, niin ensinnä robottien kyvyllinen rajoittuneisuus ja joustamattomuus ja toiseksi markkinoiden jatkuva kasvu ovat toistaiseksi estäneet tämänsuuntaisen työttömyyden merkittävän eskaloitumisen. Kehitys on tuudittanut ekomisteja ja yhteiskunnallisia päättäjiä uskoon, että asetelma ei tule muuttumaan. Mutta onkahan asia näin. Missä nyt mennään?

Minun käsitykseni on se, että robotiikassa ollaan tällä hetkellä suunnilleen samassa tilanteessa kuin 1970-luvun alussa tietokonetekniikassa. Silloin takana oli pari vuosikymmentä rauhallista tietokonealan kasvua suurkoneiden ("mainframe") hallitessa alaa. Nämä suurkoneet olivat jotenkin vastaavalla kalliita ja kömpelöitä kuin tähän asti totutut teollisuusrobotit: hyödyllisiä, mutta hyvin kalliita ja rajoittuneita.

Tietojenkäsittelyssä asetelman muuttivat radikaalisti 70-luvun kuluessa minitietokoneet. Vaikka ne eivät olleetkaan riittävän halpoja henkilökohtaiseen käytöön, jokaisella keskisuurella yrityksellä oli pian varaa omaan minitietokoneeseen. Minitietokoneiden käyttöjärjestelmät olivat kehittyneempiä kuin suurkoneiden vastaavat. Henkiin jääneistä minikoneiden käyttöjärjestelmistä tunnetaan parhaiten Unix ja sen PC-aikakauden seuraajat. Minikoneet siis olivat vallankumous tietokonetekniikassa ja hyvin lyhyellä, n. vuosikymmenen aikajänteellä viitoittivat tietä seuraavalle, PC-vallankumoukselle.

Minä uskon, että robotiikan "minivallankumous" on muutaman vuoden sisällä alkamassa! Signaaleita tilanteesta on paljon, mutta esittelen vain yhden. Willow Garagen "PR2" saattaa olla robottien "PDP11".

Siinä missä PDP-11 esitteli markkinoille Unix-käyttöjärjestelmän, PR2 käyttää robotiikkaan erikoistunutta ROS-käyttöjärjestelmää (joka luonnollisesti perustuu Unix-sukuun). PR2:n tietokoneessa on kahdeksanytiminen Xeon prosessori ja 24 gigaa keskusmuistia. Robotilla on useita videokameroita ja muuta anturointia. Sen käsivarsien tehokas tartuntajärjestelmä mahdollistaa erilaisten, kovien, pehmeiden, haurauden ym kappaleiden helpon käsittelyn. Luonnollisesti PR2 on liikkuva.

Mutta ennenkaikkea koko järjestelmä, ohjelmistosta mekaniikkaan, on avoin, mahdollistaen sovelluskohtaisen muuntelun ja laajennettavuuden. Siihen voidaan asentaa uutta anturointia, uusia tarttujia, uutta liikkuvuutta, uusia ohjelmistoajureita ym. aivan kuten PC-tietokoneisiin. Tällainen täytyy lähitulevaisuuden menestyvän robotin olla: avoin, jo sellaisenaan käyttökelpoinen, mutta laajennettava järjestelmä.

PR2 on kuitenkin tuottavaan ammattikäyttöön tarkoitettu robotti, ei henkilökohtainen robotti. Se vastaa siis vielä 70-luvun minikoneita. Joustavuudeltaan se voisi esim sopia supermarkettiin liikkumaan kaupan hyllyjen välissä ja täydentämään hyllystön tavaravalikoimaa. Isolla marketilla olisi siihen varaa. Se tekisi ehkä viiden työntekijän työt, 24/7 tyyliin, ja maksaisi itsensä ehkä parissa vuodessa.

Samoin kuten minikoneista oli lyhyt teknologinen matka henkilökohtaisiin tietokoneisiin, myös PR2 ja sen kilpailijat viitoittavat tietä n. kymmenen vuotta niiden jälkeen tuleviin henkilökohtaisiin yleisrobotteihin, jotka ovat pienempiä, kehittyneempiä ja halvempia kuin PR2. Ensimmäiset todelliset kotien yleisrobotit ehkä tulevat markkinoille 2020-luvun alkuvuosina. Ne ovat vielä vastaavalla tavalla rajoitettuja kuin 1980-luvun PC:t, Amigat, Atarit ja Kottaraisenpönttö-Macit, mutta siitä se alkaa. Monille ne jo riittävät. Minulla oli aikoinaan Atari-ST.